Tämän kirjoituksen kirjoitin 30.1.
Tänään päivä alkoi aikaisin. Menin kahdeksaksi toimistolle ja
lähdimme sisterin kanssa kiertämään orpolasten koteja. Matkasimme taksilla, eli
Hiacella, joka oli tupaten täynnä ihmisiä. Jäimme pois kyydistä erään polun
juurella, josta alkoi jyrkkä nousu kohti vuorta. Taksit ovat täällä hauskoja.
Ne kulkevat katuja ees taas, suunta jonnekin päin kaupunkia ja ihmiset nousevat
matkalta kyytiin. Kyytiin noustaan, jos taksi on menossa oikeaan suuntaan tai
jos näyttää siltä, että taksiin voisi mitenkään mahtua. Virallisesti autossa on
istuimia yhdeksälle – todellisuudessa kyydissä istuu varmaan 20 ihmistä.
Rahastaja istuu kyydissä (tai seisoo) ja rahastaa kyytiin nousevia sen mukaan,
minne asti he matkustavat. Menimme sisterin kanssa taksilla muutaman kilometrin
matkan ja kyyti maksoi kahdelta ihmiseltä 3 birreä – noin 10 senttiä.
Vierailimme viidessä kodissa. Nousu kylään oli raskas. Tämä
on todellista korkean paikan leirielämää, nousimme monta metriä
merenpinnasta todella nopeasti. Syke oli korkealla ja hikinorot valuivat kaulaa
pitkin, vaikka en tehnyt muuta kuin kävelin. Katselin pikkulapsia, jotka
juoksivat kylässä kevyesti ja naisia, jotka kantoivat raskaita vesiastioita
selässään kotiinsa. Voin vain kuvitella, kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa
nämä ihmiset ovat.
Kotikäynnin orvot olivat tällä kertaa lähempänä teini-ikää
tai jo yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Projekti auttaa ja tukee
heidän aikuistumista ja työllistymistä ensimmäiseen työpaikkaan. En tiennyt, että projekti auttaa orpoja vielä senkin
jälkeen, kun he ovat jättäneet lapsuuden taakseen. Toisaalta, juuri tuossa
elämän murroskohdassa apua vasta tarvitaan. Osa orpolapsista on aikuistuessaan
aloittanut vapaaehtoisena kirkon toimintakeskuksessa.
Eräs vierailemanne perhe oli yhden naisen pyörittämä
kotitalous. Hän huolehti orpolasten lisäksi omista lapsistaan ja oli vastuussa
yhteensä kuudesta hengestä. Tämä nainen oli rakentanut kahden huoneen asuntoon
itse kolmannen huoneen. Käytännössä huoneen seinät oli tehty pressusta ja
jostain kevyistä rakenteista. Lattioille oli levitetty patjoja, joissa perhe
nukkui öisin. Muuta kodissa ei ollutkaan. Syöminen tapahtui pienten pöytien
ympärillä lattialla istuen. Voi vain kuvitella, kuinka kylmä öisin oli nukkua. Ainakin yhden huoneen katossa oli
lamppu, joka toi valoa pieneen ikkunattomaan huoneeseen.
Vierailemiemme talojen seinät oli rakennettu perinteisesti eukalyptuspuista, savesta, mullasta, johon on sekoitettu teffen korsia. Kaikissa kodeissa meni sen verran hyvin, että
multaseinän päälle oli pystynyt levittämään laasti, joka oli myös maalattu. Ulko-ovi oli peltinen ja sisällä ovien sijasta käytettiin
verhoja, jotka ylsivät ylhäältä alas. Lattialla ei ollut mattoja vaan muovi,
joka peitti maan.
Kodeissa ei ollut jääkaappeja, mutta ainoa elektroniikka
joka talosta löytyi, oli televisio. Se tuntui itsestä (käytännölliseen elämään
tottuneelta) todella oudolta. Mutta ilmeisesti televisio toi mukanaan jotain
mitä itse en voinut ymmärtää. Ehkä tv olemassa olollaan toi piristystä köyhään
elämään, tunnetta siitä, että voi hetken elää luksusta tai jonkin yhteyden
ulkomaailmaan. Viralliselta valtion kanavalta ei näkynyt muuta kuin
propagandaa. Siksi ihmisillä oli lautasantennit ja he katsoivat mieluummin
muita ohjelmia.
Kotikäynnit loppuivat minun osaltani lounastaukoon, kun
sister hommasi minulle kyydin toimistolle ja kotiin. Lounaan jälkeen jatkoimme
P:n kanssa inventaariota. Laskin mielessäni, että komeroiden suojista löysimme
varmaan sata erikokoista virkkuukoukkua, kaapelipuikkoa ja neulepuikkoa. Jaoimme
neulontavälineet eri paketteihin, joista jakaisimme ne sitten
toimintakeskuksiin ja pienryhmiin.
Tänäänkään ei netti tullut. Hallitus pitelee vallan
avaimesta kiinni ja pimittää sen vapauttamista. Tänään kuulimme, että netti oli
laitettu päälle Addiksessa. Dessie saa vielä odottaa – toivottavasti vain
huomiseen. Mutta on tämä mielenkiintoista matkata maassa, jossa valtiolla on
monopoli niin internetiin kuin… no öö, kaikkeen.. Puhelinliittymä (etiopian
tele), raha (birrejä ei saa viedä pois maasta, joten rahan vaihto onnistuu
ainoastaan Etiopiassa), maa (etiopialainen voi pyytää luvan rakentaa jollekin
maatilkulle jotain, mutta maan ostaminen ei onnistu), sähkö (sitä
säännöstellään, eli esim. jos on jokin huippukokous tiedossa, niin
kansalaisilta otetaan sähköt pois).. jne jne... Nettiä rajoitetaan siten, että
välillä käyttökiellossa on niin Facebook, Whatsapp kuin Skype.
Tätä kirjoittaessa sähköt katkaistiin. :-D Olivathan ne jo lähes koko päivän katki. Samalla katkesi rauhallinen ajatusten
kirjoitteluhetki kuunnellen samalla Juha Tapiota. No, kohta voikin mennä
sitten nukkumaan.
Teimme kotikäynnit täällä
Hyvät näkymät Dessieen
Dessien kotimme sähkökeskus :D
Dessien kaupunki
Muutama hikipisara valui kiivetessä ylös kohti vierailtavia koteja. Ystävällinen kotikäyntejä tekevä vapaaehtoinen kävelytti minut alas tätä tietä pitkin. Ennen hänen apuaan meinasin kaatua monta kertaa.