tiistai 19. kesäkuuta 2018

Viimeinen viikko Etiopiassa

Viimeinen viikkoni Addis Abebassa sujui pakaten pikku hiljaa, ja viimeisimpiä ostoksia tehdessä. Etiopia on maa, josta kannattaa ostaa nahkatuotteita niiden hyvän laadun takia. Itse en enää löytänyt sopivia nahkatuotteita: ne taisivat jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. 

Etiopia vei sydämeni. Tämän viiden kuukauden matkan aikana opin valtavasti maasta, mutta näin vain pienen osan. Tutustuin todella mahtaviin ihmisiin ulkomailla oloni aikana.

Moni toivotti minulle hyvää reissua, kun lähdin Etiopiaan. Nytkin puhun näin jälkikäteen matkasta, vaikka todellisuudessa Etiopiassa ja Tansaniassa en kokenut olleeni reissussa: koin olleeni kotona. Koti on siellä, missä on rakkaita ihmisiä ja minne lasken laukkuni. Koska kotiuduin Etiopiaan, tuntui etten ollut vain läpikulkumatkalla. Addis Abebasta tuli myös minun kotini.

Tämän jakson aikana minun oli tarkoitus tutustua etiopialaiseen kulttuuriin. Sen lisäksi sain tutustua myös tansanialaiseen kulttuuriin. Näin yhden harjoittelun aikana valtavasti ja ajattelen olleeni hyvin etuoikeutettu. Omasta puolestani voi suositella volunteer-jaksoa muillekin. Viisi kuukautta oli minulle lyhyt aika, mutta uskon, että jollekin muulle 3-5 kk on juuri sopiva aika tutustua hieman lähetystyönkenttään.




Löysin itsestäni hirveästi uutta noiden kuukausien aikana. Sen kummemmin en ala tässä blogissa asioita julkisesti avaamaan. Volunteerien merkitys avautui myös: erityisesti P:n perheelle läsnäoloni mahdollisti sen, että perhe pystyi tulemaan maahan nuorten kanssa. Tutustutin nuoria kulttuuriin ja vietin heidän kanssa aikaa. En tiedä pehmensikö läsnäoloni heidän tuloa maahan: ainakin he saivat rauhassa opiskella omaan tahtiinsa ja 9-luokkalainen sai peruskouluopintonsa päätökseen.


Kun kirjoitan tätä, olen ollut Suomessa pari päivää. Reissuni jatkuu vielä hetkeksi, mutta juhannuksena rauhoitun itsekin viettämään lomaa Suomessa. Aurinkoiset kesäyöt tuntuvat nyt hyvin eksoottisilta Afrikan pimeiden öiden jälkeen. Helsingin kadut ovat autioita ja hiljaisia verrattuna siihen ihmismäärään, joka oli Addis Abebassa. Tiellä ajavat autot noudattavat liikennesääntöjä ja ihmiset kävelevät kävelyväyliä pitkin. Eläimet eivät juoksentele tiellä, eikä liikennevaloissa seiso köyhiä kerjäämässä ruokaa. Netti toimii, sähköt toimii, ja hanasta tulee puhdasta vettä.

Tiedän, että pian alan taas itsekin pitää tätä itsestään selvyytenä. Pian itsekin alan narista, jos netti toimii huonosti tai talviaamuisin kotini lattiat ovat kylmät. Totun tähän, mikä jollekin on ihan tuntematonta. Sen kenen kotona on maalattia ja ovena pelkkä pellinpala.


Eduskuntatalon pihalla oli tänään mielenosoitus. Onneksi ihmiset kertovat, jos yhteiskunnassa on jotain epäoikeudenmukaisuuksia. 

Kulttuurishokki tulee varmaan jossain vaiheessa, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

Jotenkin toivon, että voisin säilyttää sitä nöyryyttä minkä koin ulkomailla. Että raha ei takaa kaikkea ja loppujen lopuksi kaikki elämässä jää Jumalan käsiin. Toivon myös, että jatkaisin myös täällä Euroopassa sitä aktiivista rukouselämää, jonka opin etiopialaisilta. 

Myöhemmin keksin varmaan lisää kiittämisen ja toiveiden aiheita. Nyt kiitän teitä blogini lukijat tästä yhteisestä matkasta. 

Kiitos! Amasagenalleh!

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Villisikoja ja hevosia 2.6.2018

Langanolla oli mahdollista lähteä ratsastamaan. Itse tyydyin vain ihastelemaan näitä komeita ja uljaita eläimiä.




Rannalla oli lämmintä.


Tiesimme, että tällä kohdilla olisi mahdollista nähdä tamaaneja:
Tämä kuva on lainattu internetistä. Eläin olisi näyttänyt suurinpiirtein tältä. Emme tienneet eläimen englannin kielistä nimeä, emmekä sitä kautta amharan kielistä nimeäkään. Vartijat, jotka lähtivät oppaaksemme luulivat että halusimme nähdä villisikoja. 


No paluumatkalla näimme villisikalauman. Huomasimme, että olimme kaikki puhuneet ihan eri eläimistä. Tamaanit jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.


Kutojalinnun pesiä alhaalta käsin kuvattuna. 


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Langano-järvi 1.6.

Tänään retkeilimme ja nousimme läheiselle vuorelle. Voi, miten ihmeessä järvi voi olla vaaleanpunainen!










Upeat maisemat! Ihana Langano!

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Matka Langano-järvelle

Torstaina 31.5. matkasimme perheen kanssa viettämään lomapäiviä. Olimme viettäneet monta työpäivää, joten vapaapäivien vietto tuntui mukavalta ajatukselta. Matka Hosainasta Langanolle kesti muutaman tunnin ajan. Matkan näkymät olivat todella upeita.








Langanojärvi on vaaleanpunainen, koska veteen on liuennut alkaaleja. Vesi tuntui saippuaiselta.

Ranta oli aivan upea: palmuja toisen perään. Loma alkoi tuntua jo lomalta! 

Olen miettinyt tarvitseeko lähetystyöntekijä lomia. Tähän voi varmaan suhtautua monella eri tavalla: osa ajattelee, että koska lähetystyöntekijä on lähtenyt työhön Jumalan valtakuntaan, vapaapäiviä ei tarvita. Jokainen päivä tulisi tehdä työtä Jumalalle, ja vapaiden viettona ei voisi olla ihmisten, seurakunnan käytössä. 
Itse olen taas vapaiden puolella: Jumalan antamassa kolmannessa käskyssä sanotaan, että pitää muistaa pyhittää lepopäivä. Yhtenä päivänä viikossa pitää rauhoittua ja hiljentyä Jumalan seuraan. Minulle se, että voin makoilla auringossa ja lukea kirjoja on rauhoittumista ja lepäämistä. Samalla voin ihmetellä Luojan luomakuntaa: vaikka tässä paratiisissa on palmuja, niin minun paratiisissani on tuuheita ja vihreitä koivuja.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Hosainan teologinen seminaari

Vierailimme keskiviikkona Hosainan teologisella seminaarilla. Oli kiva käydä tutustumassa seminaarin opiskelijoihin. Suurinosa opiskelijoista oli miehiä, mutta koululla oli muutama naisopiskelijakin. 


Teologisen seminaarin piha oli vehreä

Liitutauluna toimi betoni. Nyt seinä oli alkanut haurastua painavan betonin alta ja koulu suunnitteli uusien tussitaulujen ostamista ja betonitaulujen hävittämistä.

Teologisen seminaarin opiskelulinjoja oli muunmuassa pappislinja.


Kevään lukujärjestys


Teologian opiskelijan "Uuden testamentin lukemaanoppimateriaali", eli Raamatun kreikan opiskelumateriaali.



Kirjahyllyissä luki sisällöt suomeksi: luetteloja ei enää noudateta ja suomalaiset listat ovat enää vain muisto saadusta lahjoituksesta.

Seminaarin viljelypelto

Seminaarin entinen ruokailutila, joka oli jäänyt jo auttamatta pieneksi.



torstai 14. kesäkuuta 2018

Hossaina 26.-31.5.2018

Tiistaina 29.5. vierailimme kuurojen koululla, joka on monelle Etiopian työtä seuraavalle tuttu työkohde. Kuurojen koulu sijaitsee teologisen seminaarin kampuksen vieressä ja siellä on noin kaksisataa oppilasta. Koulussa on opetusta aina alkuopetuksesta 12-luokkaan asti ja valmistuttuaan nuorilla on työelämätaitoja, kuten rakentaja, metallityöntekijä tai kampaaja. Kuurojen opiskelua tuetaan kummitoiminnan avulla. Jos haluat mukaan kummitoimintaan tai lukea siitä enemmän, niin klikkaa tähän osoitteeseen 

Koulualue




Koulun tytöt olivat rakentaneet oman kokoontumispaikan: kirkon. 


Kirkkoon oli käytetty niin heinää kuin aaltopeltiä. Oikeassa reunassa sakasti, jossa puhuja pystyy valmistautumaan alkavaan jumalanpalvelukseen. Tytöt pitävät yhdessä niin kokoontumisia kuin jumalanpalveluksia, joista yksi heistä saarnaa.

Tyttöjen asuntola. Jokaisessa huoneessa on kahdeksan petiä. Yläpedissä asuvan tehtävä on huolehtia lukuvuoden ajan alapedissä asuvasta, ja olla tälle kuin "isosisko- tai -veli". Jonain päivänä kun yläpeti vapautuu, niin alapedin nukkuja siirtyy sinne ja alkaa vuorostaan huolehtia uudesta alapetiläisestä.

Kuvassa 10- ja 12-luokkalaisia valmistautumassa valtakunnallisiin päättökokeisiin. Kokeet pitää läpäistä, jotta pääsee seuraavalle luokalle. Kokeet on jaettu useammalle päivälle.

Poikien asuntola




Kuurojen koulun logo - siemenistä tehty


Kuurojen koulun pienoismalli


Koulun keittiö


Koulun lemmut

Metalliluokka


Vierailu kuurojen koululla oli todella mukava. Oli hienoa nähdä paikka, jossa kuurot lapset saivat ihan uuden avaimen elämäänsä: kielen ja mahdollisuuden toimeentuloon. Koululle tuli oppilaita ympäri Etiopiaa ja he asuivat koululla koko lukuvuoden - osa lapsista asui siellä jopa koko kesäloman ajan.