30.1.2018
Ambo flavor, hiilihapotettua makuvettä. Hyvää on
Lähetysseuran toimisto Dessiessä
Toimiston piha
Toimistoa
Tervetulloo
Näistä parakeista P:n työ alkoi orpolapsityön parissa
Pihaa
Kulttuurien kohtaamista.
Työkavereita tervehditään joka aamu minimissään kädestä
pitäen. Etiopialainen kädenravistelu menee tässä perussuomalaista helppoa
ranneliikettä pidemmälle. Ravistellessa kädet painetaan alas ja vastakkaiset
olkapäät koskettavat toisiaan. Eri henkilöiden kanssa olkapäiden
koskettamiskerrat vaihtelevat: yhdellä on selvitty, ja joskus on vaadittu
kaksi tai kolmekin Jos olkapäät koskettavat kolme kertaa niin silloin se siis
on tapahtunut puolelta toiselle….
Joo, kuten siis ehkä huomaatte olen yhä vähän
hukassa sen suhteen kuinka tervehtiessä menetellään koska se todellakin
vaihtelee. Nuoremman polven (eli oman ikäisteni kanssa ja itseäni nuorempien kanssa, hehe) otetaan toista
kunnolla kädestä kiinni (aivan kuin oltaisiin tekemässä high five) ja sitten
taas nojaudutaan vastakkaisilla olkapäillä toisiaan vasten. Naiset antavat
kätellessä samalla poskisuudelman (kolme kertaa puolelta toiselle). Osa antaa
poskisuudelman ihan poskelle, mutta minä (ranskalaisittain) suutelen vain ilmaa 😘 No, viimeisimmillä kerroilla olen ujosti uskaltanut huulella hipaista
toisen poskea 😊 😉
Kun siis Suomessa on tottunut moikkaamaan työkaveria etäältä
(moi) niin nämä joka päiväiset tervehtimisrituaalit ovat todella uusi juttu
itselle. En minä tuttua työkaveria todellakaan kättele päivittäin (niin tehdään vain, jos
tavataan tosi harvoin). Nämä kohtaamiset tosin ovat tuntuneet tosi mukavilta ja tähän asti luonnollisilta. Katsotaan milloin tunnen väsyväni tähän "yltiösosiaalisuuteen" 😀
Etiopiassa kysellään tervehtiessä moneen kertaan ”Onko
sinulla rauha?” (tähän vastataan: on minulla rauha) ja toivotetaan toiselle rauhaa. Kuulumisia
kysytään myös useaan kertaan. Myös toisen etunimeä käytetään tosi paljon
keskinäisessä vuorovaikutuksessa (Hei David, kuule David, hei hei David).
Uusia ihmisiä tavatessa etiopialainen kysyy, oletko ensi
kertaa Etiopiassa ja mitä mieltä olet maasta. Etiopiaa pitää siinä vaiheessa
kehua (se on kohteliasta). Tähän mennessä olen voinut kehuakin Etiopiaa, vaikka
en minä tänne haluaisi jäädä asumaan loppuiäkseni (Perhe, ystävät, sukulaiset, voitte huokaista helpotuksesta. Ei sillä, ei tänne saisi edes jäädä. Tai
jos haluaisi jäädä, niin se olisi hyvin vaikeaa - käytännössä mahdotonta).
Länsimaalaiseen elämän menoon
tottuneena jääminen Etiopiaan merkitsisi monesta luopumista, enkä ole
todellakaan valmis luopumaan suomalaisesta terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, demokratiasta, yksilönvapaudesta ja ihmisoikeuksista. (vaikka näissäkin on Suomessa omat haasteensa). Rauhassa kulkemista ei Etiopiassa ole käytännössä olemassakaan (ainakaan valkoiselle nuorelle naiselle).
Vaikka suurin osa ihmisistä antaisikin tämmöisen jöröjukan olla
rauhassa, se pieni (mutta äänekäs) (miehiä sisältävä) ihmisryhmä pitää huolen, että olet huomattu. Ja he tekevät kaikkensa, että minä huomaisin heidät :D
Huokaus... Autot tööttäilevät (henkilöauton tööttäys vielä ok, mutta sain melkein sydänkohtauksen kun kuorma-autoa isompi menopeli tööttää), muutaman metrin välein joku on tervehtimässä tai tulossa juttelemaan. Huoh..
Muutama kohtaaminen on ihan ok, mutta kun sitä tapahtuu koko ajan.... Huomaan jo nyt
alkavani väsyä siihen, ja kehittäväni raivokkaasti tapaa kuinka voisin sulkea nämä "innokkaat häiriötekijät" pois omasta havaintokentästäni. Olen ajatellut hommata itselleni samanlaiset näkökentän havaintoesteet kuin mitä hevosilla on. 😉 Toki liikenteessä kulkeminen olisi silloin jopa vaarallista.
Mutta malliesimerkki joidenkin nuorten miesten sosiaalisuudesta on tälläistä: Seisoin hetken yksin
kadun varressa ja odotin sisteriä, joka meni hoitamaan asioita huonekalumyyjän kanssa. Heti kun sister oli poistunut, joku nuori mies alkoi huudella minulle tervehdyksiä
suurella intensiivisyydellä. Enhän minä suomalaisena metsäläisenä voinut muuta
kuin kääntyä kannoillani ja seurata sisteriä kojuun, jonne hän oli mennyt. Nuorimes jatkoi huutelua, kunnes huonekalumyyjä yhdessä sisterin kanssa tokaisi hänelle
jotain ja nuorukainen poistui. Tilanne oli ohi. Mietin kokevatko etiopialaiset naiset itse tälläistä kohtelua. Sitten kuulin, että tuollainen röyhkeä käytös ei uppoa etiopialaisiinkaan naisiin. Kaikenlainen peräänhuutelu ja seuraaminen ovat ahdistavaa.
Älkää siis ymmärtäkö väärin. Sosiaalisuus ja uteliaisuus ovat mielestäni hyviä asioita: olen
itsekin kiinnostunut ihmisistä ja minusta on kiva katsella ihmisiä. Minulle ihan normaalia ajanvietettä on istua jossain kahvilla ja seurata ohikulkevia ihmisiä. Miettiä mihin he ovat menossa tai mistä tulossa. Mutta
uteliaankin tuijotuksen pitää olla hyväntahtoista eikä mitään tungettelevaa vahtaamista: muuten
se on huonoa käytöstä ja ihminen antaa itsestään huonon kuvan.