torstai 15. helmikuuta 2018

Kulttuurit kohtaavat: Etiopia vs. Suomi

30.1.2018
Ambo flavor, hiilihapotettua makuvettä. Hyvää on

Lähetysseuran toimisto Dessiessä

Toimiston piha

Toimistoa

Tervetulloo

Näistä parakeista P:n työ alkoi orpolapsityön parissa

Pihaa


Kulttuurien kohtaamista.

Työkavereita tervehditään joka aamu minimissään kädestä pitäen. Etiopialainen kädenravistelu menee tässä perussuomalaista helppoa ranneliikettä pidemmälle. Ravistellessa kädet painetaan alas ja vastakkaiset olkapäät koskettavat toisiaan. Eri henkilöiden kanssa olkapäiden koskettamiskerrat vaihtelevat: yhdellä on selvitty, ja joskus on vaadittu kaksi tai kolmekin Jos olkapäät koskettavat kolme kertaa niin silloin se siis on tapahtunut puolelta toiselle…. 

Joo, kuten siis ehkä huomaatte olen yhä vähän hukassa sen suhteen kuinka tervehtiessä menetellään koska se todellakin vaihtelee. Nuoremman polven (eli oman ikäisteni kanssa ja itseäni nuorempien kanssa, hehe) otetaan toista kunnolla kädestä kiinni (aivan kuin oltaisiin tekemässä high five) ja sitten taas nojaudutaan vastakkaisilla olkapäillä toisiaan vasten. Naiset antavat kätellessä samalla poskisuudelman (kolme kertaa puolelta toiselle). Osa antaa poskisuudelman ihan poskelle, mutta minä (ranskalaisittain) suutelen vain ilmaa 😘 No, viimeisimmillä kerroilla olen ujosti uskaltanut huulella hipaista toisen poskea 😊 😉

Kun siis Suomessa on tottunut moikkaamaan työkaveria etäältä (moi) niin nämä joka päiväiset tervehtimisrituaalit ovat todella uusi juttu itselle. En minä tuttua työkaveria todellakaan kättele päivittäin (niin tehdään vain, jos tavataan tosi harvoin). Nämä kohtaamiset tosin ovat tuntuneet tosi mukavilta ja tähän asti luonnollisilta. Katsotaan milloin tunnen väsyväni tähän "yltiösosiaalisuuteen" 😀

Etiopiassa kysellään tervehtiessä moneen kertaan ”Onko sinulla rauha?” (tähän vastataan: on minulla rauha) ja toivotetaan toiselle rauhaa. Kuulumisia kysytään myös useaan kertaan. Myös toisen etunimeä käytetään tosi paljon keskinäisessä vuorovaikutuksessa (Hei David, kuule David, hei hei David).

Uusia ihmisiä tavatessa etiopialainen kysyy, oletko ensi kertaa Etiopiassa ja mitä mieltä olet maasta. Etiopiaa pitää siinä vaiheessa kehua (se on kohteliasta). Tähän mennessä olen voinut kehuakin Etiopiaa, vaikka en minä tänne haluaisi jäädä asumaan loppuiäkseni (Perhe, ystävät, sukulaiset, voitte huokaista helpotuksesta. Ei sillä, ei tänne saisi edes jäädä. Tai jos haluaisi jäädä, niin se olisi hyvin vaikeaa - käytännössä mahdotonta). 

Länsimaalaiseen elämän menoon tottuneena jääminen Etiopiaan merkitsisi monesta luopumista, enkä ole todellakaan valmis luopumaan suomalaisesta terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, demokratiasta, yksilönvapaudesta ja ihmisoikeuksista. (vaikka näissäkin on Suomessa omat haasteensa). Rauhassa kulkemista ei Etiopiassa  ole käytännössä olemassakaan (ainakaan valkoiselle nuorelle naiselle).

Vaikka suurin osa ihmisistä antaisikin tämmöisen jöröjukan olla rauhassa, se pieni (mutta äänekäs) (miehiä sisältävä) ihmisryhmä pitää huolen, että olet huomattu. Ja he tekevät kaikkensa, että minä huomaisin heidät :D 

Huokaus... Autot tööttäilevät (henkilöauton tööttäys vielä ok, mutta sain melkein sydänkohtauksen kun kuorma-autoa isompi menopeli tööttää), muutaman metrin välein joku on tervehtimässä tai tulossa juttelemaan. Huoh.. Muutama kohtaaminen on ihan ok, mutta kun sitä tapahtuu koko ajan.... Huomaan jo nyt alkavani väsyä siihen, ja kehittäväni raivokkaasti tapaa kuinka voisin sulkea nämä "innokkaat häiriötekijät" pois omasta havaintokentästäni. Olen ajatellut hommata itselleni samanlaiset näkökentän havaintoesteet kuin mitä hevosilla on. 😉 Toki liikenteessä kulkeminen olisi silloin jopa vaarallista.

Mutta malliesimerkki joidenkin nuorten miesten sosiaalisuudesta on tälläistä: Seisoin hetken yksin kadun varressa ja odotin sisteriä, joka meni hoitamaan asioita huonekalumyyjän kanssa. Heti kun sister oli poistunut, joku nuori mies alkoi huudella minulle tervehdyksiä suurella intensiivisyydellä. Enhän minä suomalaisena metsäläisenä voinut muuta kuin kääntyä kannoillani ja seurata sisteriä kojuun, jonne hän oli mennyt. Nuorimes jatkoi huutelua, kunnes huonekalumyyjä yhdessä sisterin kanssa tokaisi hänelle jotain ja nuorukainen poistui. Tilanne oli ohi. Mietin kokevatko etiopialaiset naiset itse tälläistä kohtelua. Sitten kuulin, että tuollainen röyhkeä käytös ei uppoa etiopialaisiinkaan naisiin. Kaikenlainen peräänhuutelu ja seuraaminen ovat ahdistavaa.

Älkää siis ymmärtäkö väärin. Sosiaalisuus ja uteliaisuus ovat mielestäni hyviä asioita: olen itsekin kiinnostunut ihmisistä ja minusta on kiva katsella ihmisiä. Minulle ihan normaalia ajanvietettä on istua jossain kahvilla ja seurata ohikulkevia ihmisiä. Miettiä mihin he ovat menossa tai mistä tulossa. Mutta uteliaankin tuijotuksen pitää olla hyväntahtoista eikä mitään tungettelevaa vahtaamista: muuten se on huonoa käytöstä ja ihminen antaa itsestään huonon kuvan.