perjantai 16. helmikuuta 2018

Ortodoksikristityn hautajaiset

Tämä blogiteksti on kirjoitettu 1.2.2018


Hautajaiset

Eilen olimme hautajaisissa. Toimistolla, Water, Sanitation and Health – projektissa työskentelevän Doctor M:n veli oli kuollut edellisenä yönä. Kuulimme suru-uutisen aamulla ja kaikki kyseisen päivän suunnitelmat piti peruuttaa. Emme menneet toimintakeskukseen vaan lähdimme hautajaisiin, jotka pidettiin ortodoksikirkolla.

Doctor M:n veli oli ortodoksi. Perinteen mukaan ruumis haudataan heti samana tai seuraavana päivänä. Tämä sama pätee keneen tahansa etiopialaiseen uskonnosta riippumatta. Täällä ei ole sopivia paikkoja säilyttää vainajia. 

Paikalle hautajaisiin pääsevät he ketkä ovat kaupungissa sillä hetkellä ja ehtivät saada sanan kuolemasta. Hautajaisiin lähdetään suoriltaan – itse ehdin hakea vain huivin asunnolta, koska se kuului kohteliaaseen pukeutumiseen. Uusinta muotia olisi ollut peittää päänsä mustalla huivilla, mutta koska sellaista minulla ei ollut, menin hautajaisiin tavallisissa vaatteissa ja peitin pääni oranssilla kiinalaisella matkamuistohuivilla. Koska kutsu hautajaisiin tulee niin yllättäen, jokainen lähti niissä vaatteissa joihin oli aamulla pukeuduttu.
Kun pääsimme kirkolle, siellä oli menossa edelliset hautajaiset. Väkeä oli valtavasti ja P totesi, että Suomessa vastaava määrä hautajaisporukkaa olisi vain valtiomiehen hautajaisissa. Kun saavuimme paikalle, arkku oli ulkona ja vieraat kiersivät arkun perässä kirkkoa. Sitten he lähtivät hautaamaan sitä, ja M:n veljen hautajaiset saattoivat alkaa. Papisto saapui paikalle ja pitivät hautajaisten jonkin liturgisen kaavanosan arkun äärellä. Ruumiin voitelu oli tapahtunut jo aiemmin vainajan kotona. Sitten papisto meni sisälle kirkkoon, arkku jäi ulos, ja kaikki omaiset ja vieraat olimme arkun kanssa ulkona. Ei tapahtunut yhtään mitään.


Kun edellinen saattoväki myöhemmin saapui takaisin kirkolle, papisto saapui ulos kirkosta ja totesi saattoväelle jotain. Sitten edellinen saattoväki lähti takaisin ilmeisesti omiin arkiaskareihin. Samanlaista muistotilaisuutta ei järjestetä, kuin Suomessa on tapana tehdä. 

Sitten papisto tuli M:n veljen arkun luo, ja miehet (emme tiedä olivatko omaisia) nostivat arkun olalle ja kuljettivat arkkua pihamaalla saattoväen seuratessa arkkua (ensin miehet, sitten naiset). Ilmeisesti papisto ei tiennyt missä hautapaikka oli, koska ensin he johdattivat saattoväen kirkon portista ulos, mutta sitten he palasivat ja kulkivat toiseen suuntaan (saattoväen seuratessa heitä). Ilmeisesti paikalla ei ollut asiantuntevia suntioita osoittamassa hautapaikkaa 😊

Menimme hautajaisiin autolla, jonka ikkunassa annettiin muille tiellä liikkujille informaatioa.

Ortodoksikirkolla. Saattoväki oli jakautunut miesten ja naisten puolille. Vainajan läheisimmät naiset istuivat kirkon portailla. Yksi heistä lauloi itkien surien veljensä menetystä. Muut naiset olivat kaukana seuraamassa liturgista osuutta. Me toimiston naiset menimme miesten puolelle istumaan. Asia oli ilmeisesti OK, koska kukaan ei tullut ajamaan meitä pois sieltä. Ilmeisesti asialla ei ollut väliä, koska emme olleet ortodoksikristittyjä.


Papistoa


Papiston vasemmalla puolella arkku.


Vainajan läheiset naiset istuivat portailla ja miehet seisoivat


Saattoväki lähti ja me P:n kanssa tuumimme, ettemme enää seuraisi heitä. Ilma oli kuuma ja koska olimme huomanneet matkalla ortodoksinunnien pienen myymälän, otimme tavaramme ja kävelimme sinne. Ostin itselleni valtavan netella-huivin, joka on perinteisesti ollut etiopialaisen naisen juhlahuivi. Huivi oli hienosti tehty ja maksoi vain 4 euroa. P:n apulainen lupasi päätellä netella-huivin päät, jotta se ei purkautuisi. Joskus netella myytiin päättelemättömänä, joskus pääteltynä. Maksoin hänelle työstä 100 birreä, eli 3 euroa.


Iltapäivän vietin nestehukassa, jälleen kerran. En ole vielä tottunut Etiopian armottomaan aurinkoon ja veden juominen ei ole riittävää. Otin tirsat ja oloni oli myöhemmin paljon parempi.