lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kotiopettajana

Heipähei.

Kerronpa tässä millaisia päiväni täällä ovat nyt olleet.
Olemme aloittaneet nuorten kanssa työskentelyn noin kello 9 aikaan ja päättäneet sen noin kello 16 aikaan. Olemme opiskelleet lukujärjestyksen mukaisesti: jaksossa on nyt biologiaa, maantietoa, matematiikkaa, historiaa, englantia, ruotsia, uskontoa, yhteiskuntaoppia, fysiikkaa, liikuntaa, terveystietoa, .. hmm jokohan tässä oli kaikki.. Eniten tämä jakso sisältää nyt matematiikkaa ja olemme tahkonneet todennäköisyyslaskuja. 9-luokkalainen on oivaltanut hienosti matematiikan laskut ja täytyy sanoa, että omaksi yllätyksekseni olen itsekin jopa ymmärtänyt, mitä opetan.

Olen koonnut kalenteriin, kuinka nopealla rytmillä etenemme joka kurssilla. Opettajat ovat ilmoittaneet Wilmaan, eli netissä toimivaan reissuvihkoon, mikä päivä on mikäkin koe. Olen sitten asetellut jokaisen kurssisuunnitelman sen mukaan miten koe asettuu: perusopettajantyötä siis. Opettajat ovat lähettäneet kurssikokeen sitten minulle joko itse tai yhdyshenkilön kautta. Olen sitten tulostanut kokeen täällä Felmin toimistolla ja koska skanneri on nyt toiminut vähän huonosti (tai en osaa käyttää sitä), olen ottanut valokuvan tehdystä kokeesta ja lähettänyt sen sitten opettajalle. Onneksi Addiksen netti- ja sähköyhteys ovat toimineet sen verran hyvin, että tämä järjestely on toiminut tähän asti mallikkaasti.

Iltaisin olen yrittänyt omaksua etukäteen seuraavan päivän opetettavista aineista. Olen vähintään lukenut kappaleet ja katsonut, löytyisikö internetistä jotain sopivaa videota aiheeseen liittyen. Onneksi internetistä löytyy aika kivojakin eri aiheisiin liittyviä "opetusvideoita". Yle Areena on ollut varsinainen löytöaitta, josta olen löytänyt vaikka ja mitä.

Yhteiskuntaopin tunnilla olemme käyneet pankissa. Kurssilla onkin ollut nyt puhetta maailmantaloudesta, pankkien toiminnasta ja lainanottamisesta. Kävimme vaihtamassa rahaa pankissa ja oppilas näki pankin toimintaa käytännössä. Koska opetan kaikkia aineita, olen voinut myös yhdistää joidenkin oppituntien asioita toisiinsa: koska biologiassa ja terveystiedossa on kummassakin sivuttu kansansairauksia ja elinten toimintoja olen voinut muistuttaa, kuinka asiat liittyivät toisiinsa. Täytyy sanoa, että en ole ottanut tarpeeksi iloa irti siitä, että voisin yhdistellä oppitunteja toisiinsa ja näin opettaa kokonaisvaltaisemmin. 

Ensi viikon olemme Pohjois-Etiopiassa ja siellä oppilas tekee ainoastaan kuvataiteen ja puukäsitöiden juttuja. Kaikki muut kurssit olemme ahkeroineet etukäteen, että mitään muita koulukirjoja ei tarvitse kuljettaa mukana. Oppilaalle tarjoutuu nyt mahdollisuus keskittyä täysin puukäsitöiden ja kuviksen juttuihin. Sovimme tästä etukäteen yhdessä ja tuntuu siltä, että se on tosi tervetullutta vaihtelua meille kummallekin keskittyä kahteen juttuun viikon ajaksi. Tuleva viikko on myös paljon rennompi kuin kaksi edellistä, joina olemme tehneet paljon töitä etukäteen korvataksemme ensi viikon muut oppitunnit. Tiistain vappu toki verottaa sen, että koulupäiviä ensi viikolla on ainoastaan neljä.. Yksi vapaapäivä uudessa kaupungissa tekee varmasti hyvää!



Afrikan villi luonto: kissa saalistaa iibis-lintua.


Olen ollut tosi motivoitunut tähän tehtävääni. Tulen toimeen perheen kanssa todella hyvin ja työskentelyni nuorten kanssa mahdollistaa sen, että perhe P on voinut tulla tänne. Vanhempien aika vapautuu työntekoon, kun nuorille on puuhaa päiväksi. Lähtöpäiväni on nyt varmistunut kesäkuulle, joten minulla on nyt tässä reilu kuukausi vielä aikaa nauttia Etiopiasta. :) 

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Toivuttu!

Pahoinvointi tuli ja meni: nyt taas oon hyvinvoiva ja jaksava. Viikko hurahti äkkiä opetustyötä tehdessä. Ainoastaan yksi asia vaivaa tällä hetkellä fyysistä (ja psyykkistä) hyvinvointia: nimittäin kymmenet itikan ja kirpun puremat. Jalkani on niin tyylikkäästi pureskeltu että rusketuksen sijaan ihoni on punainen. Onneksi kortisonivoide auttaa kutiaviin puremiin.

Huomenna kaupungilla on basaari, jossa myydään kaikenlaista käsityöläisten tekemiä tavaroita. Sinne lähdemme jo aikaisin aamulla. Katsotaan mitä muuta päivä tuo mukanaan. Sunnuntaiaamuna lähdemme aamusta kohti Pohjois-Etiopiaa ja Dessietä. Perheen äiti L lähtee sinne työmatkalle ja koko perhe lähtee mukaan: kuin myös minä, joka nyt kuulun tähän "laajennettuun perheeseen". Odotan innolla sitä että pääsen Dessieen, jossa olin tammikuussa pari viikkoa P:n kanssa. Paikasta tuli rakas ja siellä olevista ihmisistä myös tärkeitä.

Toivon rukouksia matkallemme. Olimme L:n kanssa alkuviikosta työkaverimme vaimon sisarenpojan hautajaisissa, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hänen ajamansa rekka oli kaatunut yhteentörmäyksessä ja mies oli kuollut. Maantiet ovat täällä hyvin huonokuntoisia ja liikenne .. suoraan sanottuna ihan kaistapäistä. Täällä ollessa on eri tavalla konkretisoitunut se, että "tien päälle" lähtiessä matkalla voi tapahtua mitä vain.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Lepoa

Reissussa rähjääntyy, sanotaan. Itse olen onneksi pysynyt aika terveenä tämän ulkomailla olon aikana. Perusflunssaa olen potenut pari kertaa ja pahin koettelemus on tähän mennessä ollut sormenpään tikkaaminen.

Ne, jotka ovat matkustelleet ulkomailla, ovat päässeet varmasti kärsimään erilaisista  mahavaivoista. En ole itsekään päässyt välttämään niitä. Teräsmahaiset selviävät tosin pahemmista ripuleista.

Itse oon viettänyt tänään lepopäivää. Kuumetta ei ole onneksi! Maha meni eilen illalla täysin veteläksi ja oksensin myös mahalaukun tyhjäksi. Tänään ruoka on pysynyt muuten sisällä, paitsi maha on löysällä.

Näistä mahataudeista ei voi koskaan täysin välttyä. Täkäläinen bakteerikanta on niin erilainen kuin kotimaan vastaava ja maha reagoi uuteen omalla tavallaan. Minulla ei ole tähän vaivaan muuta lääkettä kuin precosaa - se on jotain maitohappobakteerin ja hiivan tyyppistä lääkettä, joka on hyväksi mahalle.

Apteekissa minulle ei suositeltu imodiumia, koska se kovettaisi turhaan vatsan. Ajattelen itsekin että elimistö yrittää ripulilla ja oksennuksella päästä eroon haitallisista bakteereista tai muista pöpöistä. Mahan kovettama lääke vain viivästyttäisi bakteerin ulossaantia.

Toivotaan että huomenna vointini olisi jo parempi! Hyvää yötä!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen opetusviikko

Heipähei.

Koska perhe on nyt saapunut Etiopiaan, hommani perheen nuorten kotiopettajana alkoi. Olen tällä viikolla opettanut kaikkia mahdollisia oppiaineita luonnontieteistä eri kieliaineisiin. Muistelua on vaatinut niin todennäköisyyslaskujen päättely kuin ympäristöön liittyvä ruotsin sanasto.

Olemme edenneet lukujärjestyksen mukaan ja oppitunnit ovat olleet noin 45 minuutin pituisia. Mielestäni lukujärjestys antaa hyvän pohjan päivälle.

Tänään on sunnuntai ja olimme kirkossa. Kansainvälisen seurakunnan tunnelma oli taas lämmin. Lähdimme aika isolla seurueella kirkon jälkeen yhdessä lounaalle: tuntui kuin olisimme yhtä suurta perhettä. Tätä on seurakuntaelämä minulle: yhdessä olemista.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Safarilla ja safarilta

Tulimme kansallispuiston portille jo aamulla. Ostimme päivälipun, joten saimme viettää kansallispuiston alueella koko päivän.

Serengetin kansallispuisto

Kansallispuiston portti

Sisäänkäynti


Portilla oli koristeena pääkalloja


Ohjeita

Vaippapaviaani


Hippolauma


Norsuja


Tässä puussa taisi loikoilla jaguaari

Zeeproja

Leijonanaaras ruokailemassa 
Uskomattomat näkymät


Ilma sattui juuri sopivaksi, eli ei ollut liian kuuma tai liian kylmä. Päivä oli todella ikimuistoinen ja villieläinten näkeminen oli uskomatonta.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Safarille

Olimme sopineet pienen ryhmän kanssa siitä, että lähtisimme safarille. Odotin sitä innolla. Olen katsonut paljon Avara luonto-sarjaa ja Serengetin kansallispuisto on minulle hyvin tuttu television välityksellä. Odotin matkaa ihan valtavasti. 

Siksi olikin suuri suru, kun lähtöaamuna viilsin ananasta leikatessa keskisormeni pään lähes kokonaan irti. Säikähdin valtavasti ja pelkäsin, että reissu jäisi välistä. Onneksi U oli ajan tasalla ja pääsin heti hoitoon. Sormi selvisi koettelemuksesta. Tansanialainen lääkäri tikkasi sormeni kolmella tikillä ja ihme kyllä, pääsimme lähtemään matkalle sovittuna kellonaikana. Toki minun piti ottaa rauhallisesti ja safariautossa istuminen olikin toipumisen kannalta tarpeeksi kevyttä puuhaa. Tärkeintähän oli ettei side kastuisi. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kokemus jäi kuitenkin hyvin mieleeni ja ymmärrän nyt hyvin niitä, jotka kertovat kokemuksistaan ulkomaalaisissa sairaaloissa. Se tunne, kun ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, oli sanoinkuvaamaton. Minun oli vain pakko luottaa swahiliksi ympärilläni puhuvan hoitohenkilökunnan toimiin. Itkin operaatiossa rutkasti ja luulen, että jälkikäteen itkin myös jännitystä siitä, miten minun käy, vaikka tiesin, että olin turvassa. Toki minuun myös sattui: puudutusneula oli paksu ja puudutettavassa kohdassa on paljon hermoja. 

No mutta tälläinen kokemus: 
Tässä kuvia matkalta Serengetiin.



















Savanni nukahti.. yövyimme Serengetin kansallispuiston ulkopuolella olevissa majoituksissa ja seuraavana aamuna tulimme kansallispuistoon jo aamuvarhain.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kuvia pääsiäissunnuntailta

Mekane Yesus kirkon kansainvälinen seurakunta vietti pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan samana viikonloppuna kuin Suomessa. Osallistuin sunnuntaiaamuna Etiopiassa aamumessuun. Messu alkoi kello 6 ja lisääntyvä auringonvalo kruunasi messun. Etiopiaan olimme tulleet edellisenä päivänä Tansanian Lähetysseuran lähetystyöntekijöiden kanssa. Itäinen-Afrikka on yhdistetty siten, että Etiopian ja Tansanian työntekijöillä on samat työntekijäpäivät.





Messusta päästyäni nautin muiden seurakuntalaisten kanssa aamupalan. Söimme nyyyttäriperiaatteella tuotuja aivan ihania herkkuja. Siitä lähdin sitten juliaanisen kalenterin mukaan vietettävään palmusunnuntain messuun muiden suomalaisten työntekijöiden kanssa. Perinteisen messun lisäksi tutustuimme Mekane Yesus-kirkon kuurojen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Koko Etiopiassa on vain yksi kuuro kuurojen pappi, muut kuurojen papit ovat kuulevia. Kuuro pappi on itse opiskellut kuurojen koululla Hosainassa, jonka työtä Lähetysseura on tukenut jo kauan. 

Tässä kuva kuurojen jumalanpalveluksesta. Kuvassa ei ole aiemmin mainitsemani kuuro kuurojen pappi.


Iltapäivällä tutustumme Mekane Yesus-kirkkon seminaarin alueeseen, rehtoriin ja koulun kauniiseen kirkkoon. 

Tervehdys!

Pahoittelut some-hiljaisuudesta. Huomasin, että en ole päivittänyt huhtikuussa juuri ollenkaan blogiani. Tansaniassa ollessani nettiyhteys ei ollut niin näppärä kuin täällä Etiopiassa, joten en jaksanut pahemmin kirjoittaa.

Mutta tässä hieman kuvia Tansaniasta. Olin siis Mwansan luterilaisella keskuksella tutustumassa. Olin mukana oppitunneilla. Oppitunnin aiheina liittyivät kaikkeen siihen mitä kirkon työhön opiskeleva tarvitsee työelämässä. Opetin Uuden testamentin kurssilla Paavalin kirjeistä korintilaisille, sielunhoidon kurssilla mielenterveysongelmista, kristillisen kasvatuksen kurssilla eri opetusmenetelmistä, avustin neulomiskurssilla ja opetin englannintunnilla.

Paavalin kirjeistä opetettaessa kiinnitin huomion Paavalin kirjeiden keskeisiin ajatuksiin. Esittelin myös Korintin seurakunnan tilannetta ja sitä, miten kirjeet puhuttelevat tämän päivän lukijaa. Mielenterveyshäiriöistä ja kehityspsykologiasta opettaessa nojasin länsimaalaiseen lääketieteeseen ja psykologisiin teorioihin. Näistä opettaessa minun piti opiskella myös sitä, miten tansanialaiset kristityt itse suhtautuvat mielenterveydenhäiriöihin. Luin kirjan nimeltä African Christian Ethics, joka on professori Samuel Waje Kunhiyopin kirjoittama. Siinä kerrottiin, että Afrikassa saatetaan ajatella, että elämässä tapahtuvat onnettomuudet ja sairaudet johtuvat pahojen henkien vaikutuksesta. Sairastuneita saatetaan myös pelätä ja heitä kartetaan. Ajattelen, että siksi erityisesti kirkon työntekijöiden on tiedettävä, mistä mielenterveydenhäiriöt johtuvat, jotta he voivat opettaa seurakuntalaisille mielenterveyshäiriöisen tarvitsevan apua, eikä yhteisön ulkopuolelle sulkemista.

Opetusmenetelmistä opettaessa tutustutin opiskelijat Raamatun käsittelyyn draaman ja symboleiden avulla. Esittelin myös erilaisia leikkejä, joita pystyisi pelaamaan lasten ja nuorten kanssa. Leikki ja pelaaminen ovat yhtä tehokkaita tapoja oppia kuin muistiinpanojen kirjoittaminen ja opettajan kuunteleminen. Kristillisiä symboleja esitellessä saimme hyvän keskustelun luokan kanssa: myös he saivat uutta tietoa symboleiden takaa. 

Mutta tässä nyt kuvia Mwanzasta:



Nyakaton Lutheran College

Nyakaton Lutheran college

Välipalana puuroa

Maisemaa Mwanzassa





Taustalla Mwanzan ostoskeskus Rock City Mall


Kylänraittia

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Blogihiljaisuutta

Tervehdys Addiksesta. Takana on pitkä blogihiljaisuus johtuen taas muista kiireistä. Viime viikolla olimme Addis Abeban eteläpuolella Bisoftun suunnalla viettämässä Suomen lähetysseuran Tansanian ja Etiopian työntekijöiden työtekijäpäiviä. Olin vastuussa työntekijöiden lasten ja nuorten toiminnan järjestämisestä kokousten aikana. Vaikeaa se ei ollut, koska paikka tarjosi kajaakit ja uima-altaan: kokouspäivät sujuivat kuin itsestään ainakin meidän osalta meloessa ja biljardia pelatessa.

Ilouutisia! Kotiopettajan työni alkoi kun perhe pääsi viime viikolla tulemaan Etiopiaan. Näin se Jumala järjestelee asioita vaikka välillä tuntuu, että asiat eivät etene lainkaan. Palaan Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaan kesäkuussa, jos kaikki menee kohdilleen. Mutt nyt nukkumaan! Öitä. :)

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Taas on aika pitkäperjantain

Tänään Etiopiassa vietetään pitkäperjantaita. Matkasimme Lalibelan ortodoksikirkkoihin, joten näimme täkäläistä pitkäperjantain juhlintaa. Kirkot olivat aivan täynnä ihmisiä, joten saimme pujotella heidän ohitse. Iltapäivällä ortodoksikirkon pyhimmän paikan eli alttarin takaosan kaikki esineet oli tuotu esille kirkon lattialle. Ainoastaan tabot, eli liitonarkki oli paikallaan suuren verhon alla.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Matka Pohjois-Etiopiassa

Hei,
Olemme nyt työntekijöiden tutustumismatkalla Lalibelassa. Vietämme loppuviikon täällä tutustuen vanhoihin ortodoksikirkkoihin.

Kulunut viikko on sisältänyt tutustumista Lähetysseuran tukemaan työhön Pohjois-Etiopiassa. Dessiessä tutustuimme vammaistyöhön ja orpotyöhön, jota tein tosiaan itsekin tammikuussa volu-jaksoni alussa.

Kompolchassa ja Woldiassa tutustuimme samaan orpolapsityöhön, jota tehdään myös Dessiessä. Woldiassa tutustuimme myös naistyöhön, jonka tarkoitus on tukea naisten omatoimista työllistymistä. Naisten kokemukset olivat rohkaisevia kuulla.

Sunnuntaina palaamme Addis Ababaan.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäissunnuntai tai sitten palmusunnuntai

Hyvää pääsiäistä tai palmusunnuntaita! Tänään aamulla näimme paljon ortodokseja tulevan kirkosta ulos. Palmusunnuntain kunniaksi he olivat sitoneet "palmunlehden" päänsä ympärille pannaksi ja yhden lehden törröttämään pannasra suoraan ylöspäin. Kirkkokansa oli pukeutunut netelloihin ja perinnepukuihin.

Mekane yesus-kirkossa palmusunnuntain pukeutuminen oli vaatimattomampaa: harvalla oli perinneasu ja suurinosa oli pukeutunut tavallisiin vaatteisiin. Olimme Amistkilon Mekane Yesus kirkossa jumalanpalveluksessa. Tutustuimme myös kirkon kuurojen seurakunnan toimintaan. Kuurojen kuoro esiintyi meille. En ollut tiennyt että kuuroja kuoroja on olemassa. Kuoro viittoi yhtä aikaa hengellisiä lauluja. He korostivat rytmiä liikkumalla kappaleen tahtiin. Kuoron näkeminen oli unohtumaton kokemus.

Kävin kello 6 pääsiäisaamun jumalanpalveluksessa. Paikalla oli yli 40 seurakuntalaista. Hetki alkoi kynttilöiden sytytyksellä, jolloin hämärässä valo levisi äkkiä seurakunnan joukossa. Annoin kynttilän palaa loppuun ja siihen mennessä yön hämäryys oli vaihtunut aamuauringon nousuun.

Kaava oli perinteinen sisältäen paljon lauluja. Jumalanpalveluksen jälkeen jäimme viettämään aamiaista nyyyttäriperiaatteella. Letut ja suklaapiirakat veivät kieleni. :)

Huomenna lähdemme täältä Addis Abebasta kohti Dessietä. Lähdemme tutustumaan Itä-Afrikan lähettien kanssa Lähetysseuran työhön Etiopiassa.