keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Rukous

Rukouselämä on läsnä täällä koko ajan. Rukous lausutaan niin ennen ruokailua kuin arkiaskareisiin tarttumista. Itselle tuttu rukous koulusta on lausuttu täällä Etiopiassa monta kertaa ruoan ääreen hiljentyessä: 


Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen.


Toivoisin että ottaisin tämän aktiivisen rukouselämän mukaani, kun palaan takaisin Suomeen. Pieni pysähdys arkisten touhujen lomassa voisi herätellä omaa mieltä siihen, kuinka kiitolllinen on konkreettisista asioista elämässä: siitä, että itsellä on ruokaa, koti ja perhe. Ennen autonrattiin hyppäämistä voisi hiljentyä pyytämään, että ajomatka menisi hyvin, kuten olen nyt nähnyt täällä autonkuljettajien tekevän.

Olen kuullut, että afrikkalainen rukous on hyvin konkreettista. Täällä rukouksissa kiitetään siitä mitä on: kiitos, että on ruokaa. Kuinka itsestään selvänä asiana sitä joskus pitääkään! Tällä viikolla olen kiittänyt Jumalaa sateesta: muutama sateinen päivä on virkistänyt palanutta nurmikkoa ja kukkapenkkejä. Myös kaupunginpöly on ollut siedettävämpi hengittää, eivätkä pakokaasut ole haitanneet. 

Minun harjoittelujaksoani varjelee siunaus, jonka sain Joensuussa Noljakan kirkossa ennen lähtöäni. Jumalanpalveluksessa sain polvistua siunaavien käsien alle ja herkistyä ajatukseen, että olisin lähdössä näine taitoineni ja kykyineni yksin Etiopiaan. Hetki oli kaunis ja herkistyin. Itse olen ollut siunaamassa useina kesinä konfirmoitavia nuoria ja olen herkistynyt myös alttarikaiteen toisella puolella. Olen kyllä tosi herkkä ja liikutus tarttuu, kun näkee konfirmoitavien nuorten läheisten kyyneleiset silmät. 

Tiedän, että minua on ollut rukouksissa lähettämässä muutama seurakunta Suomesta. Kiitos teidän rukouksistanne. Vaikka lähetystyöhön lähtijää pidetään rohkeana, niin mä opin Lähetysseuran Lähde liikkeelle-koulutuksessa, että lähettäjät vasta rohkeita ovatkin. He jaksavat rukoilla lähetystyöntekijän puolesta ja kerätä omalle nimikkolähetin tekemälle työlle kolehtia. Minusta on kiva ajatella teitä. Kiitos teille ja ehkä joskus tavataan, kun tulen vierailemaan minua rukouksin ja taloudellisesti tukeneihin seurakuntiin. 

tiistai 27. helmikuuta 2018

Fideleitä ja koulunkäyntiä

Etiopiassa puhutaan useita eri kieliä. Virallisen kielen asemassa on amharin kieli. Olen yrittänyt sitä opiskella iltojeni iloksi. Tässä vähän kirjaimistoa eli fideleitä.


Nonniin, voisin sanoa, että kielen opiskelu on ihan alkutekijöissä. Mutta omaksi iloksi ja omaan tahtiin kun menee niin pysyy mielenkiinto yllä. Ylläolevassa taulukossa pystyrivissä on kielen konsonantit ja vaakariveissä konsonantti yhdistettynä vokaaliin. Ylin vaakarivi menee luettuna siis näin: lä, lu, li, la, le, lö, lo.
Lauseen muodostusmenee näin: subjekti-objekti-verbi:
Lidia bunna töfeullögalleuch = Lydia kahvia haluaa
David sheumiz geuzza= Davit paidan osti

Amharan kielessä verbistä näkee aikamuodon ja persoonamuodon (kuten suomenkielessä).

Tässä alkumaistelu amharan kielestä. Lisää sitä mukaa kun taitoni karttuvat :) 
Jos haluat olla minua nohevampi, niin siinä sivusto, joka lupaa hauskaa amharan opiskelua: http://amharicteacher.com (sivusto englannin kielinen)

Seuraavaksi kuvia vammaisten koululta.

Minusta on aivan huippua, miten kuntoutuksen avulla voidaan saada liikuntarajoitteiselle lapselle vaikka kävelykyky. Yllä kuvia "ennen ja nyt". Koululla on fysioterapeutteja, jotka opettavat vanhemmille kädestä pitäen miten he voivat kotona kuntouttaa lapsiaan. 

Vähän faktaa ja historiaa koululta. Koulu on perustettu vuonna 1986 Kanssanchikseen ja sitä tukevat saksalaiset järjestöt ja Ruotsin luterilainen kirkko. Lapsia kouluissa on 372. Kanssanchiksen lisäksi toinen koulu sijaitsee Mekane Yesus-seminaarin lähellä Mekanissassa. Opettajia on 31 ja muuta henkilökuntaa on 12.

Siinä lisää ennen ja jälkeen kuvia. Oikealla kuva lapsesta joka ei osannut kävellä, ja vasemmalla sama lapsi myöhemmin. 

Juliste CMCC:stä eli vammaisten koulusta

Muutos kuvat ovat motivointikuvia niin vanhemmille, lapsille, koulun henkilökunnalle, koulun tukijoille ja vierailijoille.

Ensimmäinen oppilas Tariku Mekaonnen.

Koululla on erilaista työelämään tutustuttavaa ja valmentavaa toimintaa. Koulu myös valmistaa tuotteita myytäväksi. Yllä työntekovaiheet öylättiin. Koulu myi öylätit kirkolle.

Puutöissä nuoret valmistivat nuoremmille lapsille seisontatukia.

Tässä puutöissä valmistettu penkki.

Koululla on luokassa paljon laulua ja tanssia. Aamut alkavat laululla ja siihen on yhdistetty helpot koreografiset liikkeet.

Tässä kuva puutyökeskuksen seinältä

Joku on valmistanut keskuksessa penkin, joka on istuimen poistettaessa wc-istuin. Alla alusastia.

Jos puutyöt eivät kiinnosta, niin koululla voi harjoitella viljelyä. Kuvassa omenapuita.


Kuvassa lukujärjestys. Lasten koulupäivä alkaa kello 9 ja loppuu kello 15. Koulumatka voi alkaa jo kello 7, riippuen milloin koulubussi tulee hakemaan kotoa. Kotimatka alkaa kello 15 ja viimeisin lapsi on kotona kello 16. Aamupäivä sisältää opiskelua. Kello 10 maissa on teehetki, jolloin jokainen saa oman teemukin ja keksin. Teehetken jälkeen on taas opiskelua ja lounastauko alkaa kello 12.00. Kello 13.00 alkaa oppilaiden lepohetki, jolloin he menevät ulos penkeille istumaan. Avustajat järjestävät heille jotain toimintaa, mutta pääpaino olisi levossa. Kello 13.00 alkaa opettajien lounastauko ja se kestää kello 14 asti. Viimeinen tunti kello 14-15 on opiskelua. Opiskelu on konkreettista: harjoitellaan arkielämän askareita: kuten kertomaan omista aamurutiineista ja hienomotoriikkaa: kuten erottelemaan linssien joukosta siemeniä tai kirjoittamaan fideleitä. 

maanantai 26. helmikuuta 2018

Suunnitelmat muuttuu, mutta eteenpäin mennään

Kuten osa teistä on voinut huomata, en ole esitellyt vielä niitä pedagogisia aluevaltauksia joita olisin tehnyt kotiopetuksen saralla. Lähdin Etiopiaan suorittamaan volunteer-jaksoa, jossa minun oli tarkoitus olla lähetystyöntekijäperheen nuorten kotiopettaja.


Perhe ei ole voinut saapua maahan, koska virallisten asiakirjojen hoito ei ole edennyt kuten olisi pitänyt. Perheen isä ei saanut työlupaa, ja nyt työlupaa yritetään hakea perheen äidille.

Toivon, että rukoilette tämän perheen puolesta, että he pääsisivät tulemaan tänne Etiopiaan. Odottaminen Suomessa on varmasti turhauttavaa koko perheelle. Onneksi arki kuitenkin pyörii tutuissa koti- ja kouluympyröissä. Kuulin tänään lähettiperheestä, joka oli odottanut työlupien saamista kaksi vuotta. He olivat myyneet oman asunnon ja asuivat tilapäismajoituksessa koko odottelun ajan. 


(kuva viime kesältä Suomessa)


Minulla itsellä hurisee hyvin. Vaikka en ole päässyt tekemään työtä, jonka takia tulin tänne niin olen suhtautunut asiaan tyynesti. Asiat järjestyvät aina jotenkin ja minun unelmani on joskus olla Afrikassa. No täällä minä olen! Sitäpaisti Lähde liikkeelle-koulutuksessa korostettiin, että koskaan vapaaehtoisjaksolle lähtiessä ei tiedä mitä muuta myös pääsee tekemään. Tiesin siis varustautua tähän... Ja mikäpä täällä ollessa: asunto on kiva ja asunto sijaitsee kivalla alueella. Myös vammaisten kouluun tutustuminen on ollut todella mielenkiintoista. Olen siis oikein tyytyväinen täällä olooni. Toivon toki kovasti, että perhe pääsisi tulemaan tänne.


Olen tässä perhettä odotellessa tutustunut Lähetysseuran työhön Dessiessä ja nyt olen täällä Addiksessa tutustumassa Mekane Yesus-kirkon, eli luterilaisen kirkon ylläpitämään vammaisten kouluun. Olen ymmärtänyt, että valtio ei ylläpidä yhtään koulua vammaisille, mutta onneksi sentään kuuroille ja sokeille. Olen myös tutustunut muihin tässä alueella asuviin suomalaisiin, tanskalaisiin, ruotsalaisiin, yhdysvaltalaisiin ja korealaisiin. Kansainvälistä tunnelmaa havaittavissa 😊


sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Mekane Yesus-kirkon koulu kehitysvammaisille lapsille

Aloitin maanantaina 12.2. tutustumisen vammaisten koululla. Tämä koulu on Mekane Yesus-kirkon ylläpitämä ja täällä on luokka-asteita päiväkoulusta ammatilliseen opetukseen asti. Olen ollut nyt tutustumassa 3-15-vuotiaiden lasten koulupäiviin. Lapset ovat vieneet sydämeni - taas kerran. Joka päivä oon saanut paljon haleja ja pusuja. 
Tässä on koulun saksankielinen sivusto http://www.eecmy-cmcc.net

Nätti koulualue

Kävimme tutustumassa toiseen vammaisten kouluun joka on Addiksessa kaupunginosassa nimeltä Kazanchis. Koulun toiminta on alkanut täältä v. 1986.

Samalla pihalla leikkivät päiväkodin "normaalit lapset" ja vammaisten koulun lapset.

Aamupäivästä on teehetki ja jokainen oppilas on vuoronperään vastuussa tiskauksesta.

J:n kamera herätti innostusta ja ihailua

Roskakoripalloa

Matka kohti Mekanesea, eli kaupunginosaa jossa asun.

Kadun siivoojia työssä

Ihana teksti luokan seinällä. Toinen koulu sijaitsee Gudina Tumsassa

Luokkahuone. Lounas syödään luokassa, jonka oppilaat kantavat keittäjältä. Maanantaisin ja perjantaisin on ruokana riisiä mutta muina viikonpäivinä ruokana on injeraa.

Luokkahuone

Opettajien kahvitauko on opettajien lounastauolla. Tauko on kello 13-14. Oppilaat ovat sinä aikana välitunnilla. He istuvat tunnin ajan ladossa penkeillä ja "lepäävät". Tämän lisäksi heillä on hieman yhteisleikkejä. Oppilaiden oma lounastauko on kello 12-13.

Perinteinen liitutaulu

Leimasimia painoväireihin


Näitä kulkijoita näkee kadulla

Tuumaavia ukkeleita

Rumpu

Koulun alueen söpöt koiranpennut. Näitä pentuja näkee kyllä joka paikassa.



lauantai 24. helmikuuta 2018

Kirkkosunnuntai

Tässä vähän vanhoja kuvia Dessiestä. Sähkökatkot olivat tavallisia. Tässä kuvia yhdeltä iltapalalta kynttilöiden loisteessa. Tuona päivänä putket olivat menneet tukkoon ja vessanpöntön sisältö nousi ylös suihkun kaivosta... Ilmeisesti puunjuuret olivat vahingoittaneet putkistoa. No, putki vaihdettiin uuteen ja kodin vessa toimi taas kuin junan vessa.


Iltapalaksi vähän jämiä jääkaapista: kanawottia ja injeraa.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Lähdön tunnelmaa - paluu Dessiestä Addikseen

Koko viimeinen työviikko oli täynnä illanistujaisia. Perjantaina menimme hotelli Golden Gaten ravintolaan ja paikalle saapui huimamäärä P:n kanssa työskennelleitä ja hänet tuntevia etiopialaisia.



Paper steak :)


Juhla oli ihana ja Dessiestä jäi hyvät muistot. Seuraavana päivänä (3.2.) lähdimme aamusta ajamaan pakettiautolla Addikseen.


Maisemia matkan varrelta... Matka kesti useita tunteja, olikohan noin 9-10 tuntia.






Automatkaa hidasti muut tiellä liikkujat


Perinteinen työpäivä naisella: kantaa painavaa vesiastiaa.


Kapeat tiet ja tiukat mutkat








Komeat maisemat, mutta surullinen historia: 
tänne tuotiin "toisinajattelijat" ja heidät heitettiin rotkoon.








Puolessa välissä pysähdyimme syömään. Näimme ravintolassa "foreigneja". Täällä oppii äkkiä huomaamaan valkoihoiset. 


Nautaa. Kuulin, että Etiopiassa ei syödä lainkaan possua. En olekaan nähnyt kuukauteen yhtään töpselinenää. Sen sijaan täällä näkee paljon vuohia, lampaita ja lehmiä.


Lammasta


Injeraa ja erilaisia shiro-watteja.


Aaseja


Matkalla näimme myös perinteisempää rakennuskantaa: pyöreitä taloja, joissa oli peltikatto.





Pitkän ajomatkan päätteeksi saavuimme Addikseen. Tulimme juuri sopivasti iltapäiväruuhkaan ja matelimme kohti kotia. Lauantaisauna kruunasi päivän ja saimme kylpeä pois matkahien. Saunan jälkeen olo olikin kuin uudestisyntyneellä.