maanantai 19. helmikuuta 2018

Kaanaan häät





Eilen kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä vihittiin kaksi pariskuntaa. Jumalanpalvelus kesti kolme tuntia, ja luulen, että itse vihkiminen oli vain pieni osa jumalanpalvelusta. Saarna, puheet, kuorot ja yhteislaulu veivät suurimman osan ajasta. 



Myös sähkökatkot toivat osan jännitteensä. Silloin laulu muuttui yhteislauluksi. Mielestäni yhteislaulu oli sanoin kuvaamattoman hienoa. Olisi niin paljon mukavampaa, jos messuissa laulettaisiin useamminkin ilman säestystä, koska muulloin taustalla soiva syntikkapop kalpeni sille mennen tullen ja palatessa.

Morsiusparit olivat kauniita. Mekot olivat hyvin amerikkalaistyyliset leveine helmoineen ja pitseineen. Mekkojen väri oli valkoinen. Kummallakin morsiamella oli päässään tiara, joka kimalteli komeasti. Olkapäitä ei oltu peitetty mitenkään, mutta mekon helma oli pitkä.

Vihkikaavan eteneminen (kun se lopulta alkoi):

-      Pariskunnat kävelevät alttarille



        Pappi puhuttelee morsiusparit vuorotellen
-      Itse vihkiminen, eli kysytään: tahdotko?



-          Sormusten vaihto
-          Kynttilän sytytys: Puolisoilla on oma kynttilä, joka sytytetään. He kävelevät toisiaan vastaan ja sytyttävät papin kädessä olevan tyhjän kynttilän. Niin kaunista!



-          Morsiusparit ja seurakunnan vanhemmiston kaksi jäsentä allekirjoittavat avioliittotodistuksen
Kuvassa morsiusparit ottavat vastaan siunauksen polvistumalla papin eteen.


Ennen vihkiseremonian alkua jumalanpalvelus eteni omaa tahtiaan. Kirkkoherra saarnasi puoli tuntia Kaanaan häistä. 



Viimeisen ajatuksensa hän osoitti lopulta morsiusparille toivoen siunausta heidän kotiinsa. Ilmeisesti on täysin papista riippuvaa, onko saarnassa mitään henkilökohtaisesti morsiusparille osoitettua. Ajattelin ensin, että morsiusparin huomioitumattomuus johtui kympin messun, eli pääjumalanpalveluksen luonteesta. Pääjumalanpalveluksen rakenne kun on yleensä paljon sidotumpi kuin muut jumalanpalvelukset (ainakin Suomessa... en tiedä päteekö sama Etiopian Mekane Yesus kirkkoon).

Toisaalta paikkansa pitävää saattoi olla se, että pappi ei halunnut saarnata avioliiton merkityksestä morsiusparille vaan evankeliumia koko seurakunnalle (ja ehkä itse paistatella huomion valokeilassa). Saarna oli nimittäin hyvin mukaansatempaava ja saarnatessa pappi hyppi, pomppi, korotti ääntään ja heilutteli käsiään. Sitä oli hauska seurata, mutta kun P käänsi saarnan minulle, se sisälsi vain toistoa Jeesuksen mahtavuudesta. 

Täällä Etiopiassa saarna ei ilmeisesti sisällä paljoakaan opetuksellista puolta, johon olen Suomessa tottunut. Saarnaajat ovat usein evankelistoja, joiden teologinen tietämys on vähäistä. Ilmeisesti kansakaan ei pahemmin välitä saarnojen opetuksellisuudesta, vaan siitä, että saarnassa on menoa ja meininkiä ja ennenkaikkea: Pyhä Henki on läsnä. Käytännössä saarna on toistoa jostain ajatuksesta (Jeesus on suuri, Jeesus on Herra). Pidän vuorovaikutteisuudesta, joka saarnaajalla on seurakunnan kanssa (Seurakunta kommentoi papin tai evankelistan saarnaa toteamalla: Aamen!/Halleluja!/Totisesti! tai saarnaaja kysyy seurakunnalta saarnassa: Onko Jeesus Herra? Seurakunta vastaa: Jeesus on Herra! Onko Jeesus Herra! Seurakunta vastaa: Jeesus on Herra!) Täällä myös saarnataan useammin vanhasta testamentista kuin uudesta. Tämä ei yllätä, puhutteleehan vanhan testamentin tekstit sisällöllään kirkkokansaa. Vanhan testamentin kertomukset paimentolaiselämästä heräävät täällä todenteolla henkiin. 

Dessien luterilaisissa jumalanpalveluksissa jaetaan ehtoollinen vain kerran kuussa. Suomessa ehtoollinen vie aikaa jumalanpalveluksesta, joten olisi mielenkiintoista nähdä, miten kauan tämän sakramentin täytäntöön pano vie täälläpäin maailmaa. Kirkkotilassa ei ole alttarikaidetta, joten oletan, että ehtoollinen tapahtuu seisaaltaan intiktiomaljasta.

........


Tänään saarnasin meidän toimiston aamuhartaudessa viiden minuutin varoitusajalla. Keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

A: Sopiiko että saarnaat? 
Minä:Nyt? 
A:Joo, nyt. 
M: No voin minä jotain sanoa. 
A:Hyvä, saat 20 minuuttia. 
M:Dodiiii. 

.....Mistähän sitä puhuisi. Viiden minuutin aikana kehitin johtoajatuksen ja sen mitä yrittäisin saarnan aikana korostaa. A käänsi englanninkielisen saarnani amharaksi. Onneksi käännös vei aikaa, joten sain kamelinsilloilla tehtyä ihan loogisen saarnan (ainakin omasta mielestäni). Kerroin edellispäivän hääjuhlasta ja saarnasin siitä, kuinka Jeesus oli muuttanut veden viiniksi Kaanaan häissä. Palasin siis edellispäivän evankeliumitekstiin. Korostin sitä, että Jeesus teki ihmeen ihan tavallisessa hääjuhlassa - ja kuinka Jeesus on läsnä tänäänkin niin arjessa kuin juhlassa.