Tässä myös vanha kirjoitus :)
Maanantaina 29.1.18 menin Dessiessä aamulla toimintakeskukseen ja
touhusin vaikeavammaisten ryhmässä. Piirsin erään lapsen kanssa, harjoittelimme
kävelyä ja luin hänelle kirjaa. Eräs hoitaja kertoi, että lapsi luki sitä minulle
ääneen. Ensimmäistä kertaa joku luki minulle kirjaa amharaksi :)
Pelasimme myös jalkapalloa ja kävelykyvyttömän 9-vuotiaan lapsen kannattelu tuntui myöhemmin
lihaksissa. Lapsia oli tänään paikalla neljä, joista yksi nukkui aamupäivän ja toista eräs hoitaja kantoi koko ajan. Kolmatta lasta hoitaja jumpautti
aamupäivällä. Tämän lapsen nivelet ja raajat olivat hyvin jäykät. Hoitajan piti
nähdä vaivaa niiden rentouttamiseksi: hän hieroi ja heilutteli niitä. Se auttoi, ja lapsen lihakset rentoutuivat.
Oli kyllä ihana aamupäivä! Näiden lasten
nauru tuntui sydämessä asti ja tuntui että sain ihan
valtavasti. Oli todellakin ytimiä vavahtelevaa olla paikalla, kun pieni
kehitysvammainen piti minua toisella kädellä kädestä kiinni ja hennosti kynää pidellen piirsi jotain paperille. Hienomotoriikan harjoittelu on tärkeää pienille
lapsille. Lapsi nappasikin taitavasti kynän purkista ja asetteli sen käteensä.
Toista lasta, jonka raajat olivat jäykät, piti avustaa kynän pitelyssä. Hänen
sormensa piti sulkea nyrkkiin, jotta kynä pysyisi kädessä. Tämä lapsi väsyi hyvin nopeasti piirtelyyn ja hoitaja vei hänet lepäämään.
Pidin ryhmässä olosta. Lasten kanssa oleminen vaati läsnäolon kykyä ja se oli helppoa. Vaivuin omiin ajatuksiini vasta
iltapäivällä, kun teimme toimistolla P:n kanssa inventaariota. Felmin toimistoon oli
vuosien kuluessa kertynyt monenlaista tavaraa. Tutkimme hyllyjen
laatikoita ja laskimme, mitä kaikkea laatikot kätkivät sisäänsä.
Paketteihin
oli kertynyt valtavasti pyyhekumeja, värikynäkoteloita, tarroja, viivaimia ja
Suomesta lähetettyjä leluja. Pehmoleluja pelkästään oli 92 kappaletta ja suuren
osan niistä tunnistin omasta lapsuudesta tutuiksi: My little-ponit, turtles-kilpikonnat, samettiset hevoslelut..
Osa tavaroista oli rikkinäisiä, nuhruisia ja
hyvin huonokuntoisia ja tuntui, että niissä oli ollut antajalle enemmän
tunnearvoa kuin mitä iloa likainen lelu voisi saajalle tuottaa. Tämä on valitettavan yleistä kaikissa hyväntekeväisyyskeräyksissä: selkeästi roskiin kuuluva
tavaraa annetaan jostain syystä hyväntekeväisyyteen. Tuntuu tyhmältä, että
rikkinäinen tavara on lähetetty Suomesta Afrikkaan asti, missä se lopulta joutuu roskiin. Mitä haaskausta!
Enkeli ja Jeesus seurasivat mielenkiinnolla kaappien siivousta
Pussissa 40 villasukkaa - check!
38 villasukkaa lapsille - check!
Omituisten otusten kerho
"Me lähdimme Woldiaan, Dessieen ja Kompochaan uusiin leikkeihin!"
Lintubongausta osa. 1
Lintubongausta osa 2
Lintubongausta osa 3
Etiopialaista käsityötä: vuohen tai lampaan nahasta pingoitettuja jakkaroita
Kukkabongausta osa 200
Kun olimme laskeneet kaikki lelut, nuket ja lyijykynät, P
nosti kaapista uuden laatikon. Kyseinen laatikko oli täynnä villasukkia.
Kauniisti neulottuja villasukkia oli kaiken kokoisia: niin pienille kuin
suurillekin jaloille. Itse neulomisesta jo nykyään jotain ymmärtävänä ihastelin
niin suloisia pitsisukkia, kuin hienoja kirjoneulevillasukkia. Joidenkin sukkien
kantapäät oli tehty eri tavalla, mutta en tunnistanut kuvioita. Mutta ne olivat upeita.
Lajittelimme villasukat summittaisesti kokojen mukaan.
Kaiken kaikkiaan villasukkia oli yli sata. Keskiviikkona ajattelimme lajitella
kaikki tavarat projekteissa mukana oleville lapsille.
Kiitos sinulle, joka olet antanut aikaasi ja lahjoittanut
tekemisiäsi villasukkia ja tavaroita Lähetysseuralle, mutta myös muille
järjestöille. Tavaroita lajitellessa mietin sitä rakkauden määrää, mitä ne
lähetetyt lelut olivat saaneet ja kuinka ne nyt ilahduttaisivat uusia lapsia.
Minun mielestäni villasukat ovat erityinen rakkauden osoitus: itse monia
neuloneena ajattelen usein villasukkien saajaa ja sitä toivetta, että ne joskus
lämmittäisivät jonkun jalkoja. Minulle villasukat merkitsevät huolenpitoa ja välittämistä.