maanantai 12. helmikuuta 2018

Inventaariota

Tässä myös vanha kirjoitus :)

Maanantaina 29.1.18 menin Dessiessä aamulla toimintakeskukseen ja touhusin vaikeavammaisten ryhmässä. Piirsin erään lapsen kanssa, harjoittelimme kävelyä ja luin hänelle kirjaa. Eräs hoitaja kertoi, että lapsi luki sitä minulle ääneen. Ensimmäistä kertaa joku luki minulle kirjaa amharaksi :) 

Pelasimme myös jalkapalloa ja kävelykyvyttömän 9-vuotiaan lapsen kannattelu tuntui myöhemmin lihaksissa. Lapsia oli tänään paikalla neljä, joista yksi nukkui aamupäivän ja toista eräs hoitaja kantoi koko ajan. Kolmatta lasta hoitaja jumpautti aamupäivällä. Tämän lapsen nivelet ja raajat olivat hyvin jäykät. Hoitajan piti nähdä vaivaa niiden rentouttamiseksi: hän hieroi ja heilutteli niitä. Se auttoi, ja lapsen lihakset rentoutuivat.

Oli kyllä ihana aamupäivä! Näiden lasten nauru tuntui sydämessä asti ja tuntui että sain ihan valtavasti. Oli todellakin ytimiä vavahtelevaa olla paikalla, kun pieni kehitysvammainen piti minua toisella kädellä kädestä kiinni ja hennosti kynää pidellen piirsi jotain paperille. Hienomotoriikan harjoittelu on tärkeää pienille lapsille. Lapsi nappasikin taitavasti kynän purkista ja asetteli sen käteensä. Toista lasta, jonka raajat olivat jäykät, piti avustaa kynän pitelyssä. Hänen sormensa piti sulkea nyrkkiin, jotta kynä pysyisi kädessä. Tämä lapsi väsyi hyvin nopeasti piirtelyyn ja hoitaja vei hänet lepäämään.

Pidin ryhmässä olosta. Lasten kanssa oleminen vaati läsnäolon kykyä ja se oli helppoa. Vaivuin omiin ajatuksiini vasta iltapäivällä, kun teimme toimistolla P:n kanssa inventaariota. Felmin toimistoon oli vuosien kuluessa kertynyt monenlaista tavaraa. Tutkimme hyllyjen laatikoita ja laskimme, mitä kaikkea laatikot kätkivät sisäänsä. 

Paketteihin oli kertynyt valtavasti pyyhekumeja, värikynäkoteloita, tarroja, viivaimia ja Suomesta lähetettyjä leluja. Pehmoleluja pelkästään oli 92 kappaletta ja suuren osan niistä tunnistin omasta lapsuudesta tutuiksi: My little-ponit, turtles-kilpikonnat, samettiset hevoslelut..

Osa tavaroista oli rikkinäisiä, nuhruisia ja hyvin huonokuntoisia ja tuntui, että niissä oli ollut antajalle enemmän tunnearvoa kuin mitä iloa likainen lelu voisi saajalle tuottaa. Tämä on valitettavan yleistä kaikissa hyväntekeväisyyskeräyksissä: selkeästi roskiin kuuluva tavaraa annetaan jostain syystä hyväntekeväisyyteen. Tuntuu tyhmältä, että rikkinäinen tavara on lähetetty Suomesta Afrikkaan asti, missä se lopulta joutuu roskiin. Mitä haaskausta!

Enkeli ja Jeesus seurasivat mielenkiinnolla kaappien siivousta

Pussissa 40 villasukkaa - check!

38 villasukkaa lapsille - check!

Omituisten otusten kerho

"Me lähdimme Woldiaan, Dessieen ja Kompochaan uusiin leikkeihin!"

Lintubongausta osa. 1

Lintubongausta osa 2

Lintubongausta osa 3

Etiopialaista käsityötä: vuohen tai lampaan nahasta pingoitettuja jakkaroita

Kukkabongausta osa 200



Kun olimme laskeneet kaikki lelut, nuket ja lyijykynät, P nosti kaapista uuden laatikon. Kyseinen laatikko oli täynnä villasukkia. Kauniisti neulottuja villasukkia oli kaiken kokoisia: niin pienille kuin suurillekin jaloille. Itse neulomisesta jo nykyään jotain ymmärtävänä ihastelin niin suloisia pitsisukkia, kuin hienoja kirjoneulevillasukkia. Joidenkin sukkien kantapäät oli tehty eri tavalla, mutta en tunnistanut kuvioita. Mutta ne olivat upeita.
Lajittelimme villasukat summittaisesti kokojen mukaan. Kaiken kaikkiaan villasukkia oli yli sata. Keskiviikkona ajattelimme lajitella kaikki tavarat projekteissa mukana oleville lapsille.



Kiitos sinulle, joka olet antanut aikaasi ja lahjoittanut tekemisiäsi villasukkia ja tavaroita Lähetysseuralle, mutta myös muille järjestöille. Tavaroita lajitellessa mietin sitä rakkauden määrää, mitä ne lähetetyt lelut olivat saaneet ja kuinka ne nyt ilahduttaisivat uusia lapsia. Minun mielestäni villasukat ovat erityinen rakkauden osoitus: itse monia neuloneena ajattelen usein villasukkien saajaa ja sitä toivetta, että ne joskus lämmittäisivät jonkun jalkoja. Minulle villasukat merkitsevät huolenpitoa ja välittämistä.