keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Rukous

Rukouselämä on läsnä täällä koko ajan. Rukous lausutaan niin ennen ruokailua kuin arkiaskareisiin tarttumista. Itselle tuttu rukous koulusta on lausuttu täällä Etiopiassa monta kertaa ruoan ääreen hiljentyessä: 


Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen.


Toivoisin että ottaisin tämän aktiivisen rukouselämän mukaani, kun palaan takaisin Suomeen. Pieni pysähdys arkisten touhujen lomassa voisi herätellä omaa mieltä siihen, kuinka kiitolllinen on konkreettisista asioista elämässä: siitä, että itsellä on ruokaa, koti ja perhe. Ennen autonrattiin hyppäämistä voisi hiljentyä pyytämään, että ajomatka menisi hyvin, kuten olen nyt nähnyt täällä autonkuljettajien tekevän.

Olen kuullut, että afrikkalainen rukous on hyvin konkreettista. Täällä rukouksissa kiitetään siitä mitä on: kiitos, että on ruokaa. Kuinka itsestään selvänä asiana sitä joskus pitääkään! Tällä viikolla olen kiittänyt Jumalaa sateesta: muutama sateinen päivä on virkistänyt palanutta nurmikkoa ja kukkapenkkejä. Myös kaupunginpöly on ollut siedettävämpi hengittää, eivätkä pakokaasut ole haitanneet. 

Minun harjoittelujaksoani varjelee siunaus, jonka sain Joensuussa Noljakan kirkossa ennen lähtöäni. Jumalanpalveluksessa sain polvistua siunaavien käsien alle ja herkistyä ajatukseen, että olisin lähdössä näine taitoineni ja kykyineni yksin Etiopiaan. Hetki oli kaunis ja herkistyin. Itse olen ollut siunaamassa useina kesinä konfirmoitavia nuoria ja olen herkistynyt myös alttarikaiteen toisella puolella. Olen kyllä tosi herkkä ja liikutus tarttuu, kun näkee konfirmoitavien nuorten läheisten kyyneleiset silmät. 

Tiedän, että minua on ollut rukouksissa lähettämässä muutama seurakunta Suomesta. Kiitos teidän rukouksistanne. Vaikka lähetystyöhön lähtijää pidetään rohkeana, niin mä opin Lähetysseuran Lähde liikkeelle-koulutuksessa, että lähettäjät vasta rohkeita ovatkin. He jaksavat rukoilla lähetystyöntekijän puolesta ja kerätä omalle nimikkolähetin tekemälle työlle kolehtia. Minusta on kiva ajatella teitä. Kiitos teille ja ehkä joskus tavataan, kun tulen vierailemaan minua rukouksin ja taloudellisesti tukeneihin seurakuntiin.