maanantai 29. tammikuuta 2018

Miksi lähetystyötä?

Eikös lähetystyö ole aika vanhanaikaista? Ja tarvitaanko siellä miekkaa ja miten sinne "villien" luo matkustetaan? Miten niitä ihmisiä sivistetään? Ja eikös siellä maailmalla ole omat uskonnot.. miksi sinne pitää työntyä ja miksi ihmisiä pitäisi pakottaa uskomaan Jumalaan? Tai no, itseasiassa koko uskominen on ihan vanhanaikaista..


Tässä postauksessa ajattelin kirjoittaa siitä, miksi päätin lähteä juuri Lähetysseuran harjoitteluun tutustumaan lähetystyöhön ja miksi edes haluan tutustua lähetystyöhön... Korostan, että nämä kaikki ovat minun omia ajatuksiani ja omaa pohdintaani, jota olen tehnyt tähän astisen elämäni aikana.

Lähetysseuran vapaaehtoistyöntekijä, eli tuttavallisimmin Felm-volu, voi lähteä vapaaehtoistyöhön suoritettuaan Lähde liikkeelle-koulutuksen. Lähde liikkeelle-koulutus on niin kutsuttu esikoulutus, jossa voi pohtia omaa mahdollista polkuaan joko ulkomaille lähetiksi tai Suomessa lähettäjänä. Tai sitten voi lähteä vaan koulutukseen ilman sen suurempia suunnitelmia katselemaan ja tutustumaan. Koulutuksen suorittamisen jälkeen voi ihan rauhassa miettiä omaa mahdollista lähtöään (maksimissaan viisi vuotta). Jotkut eivät koskaan lähde suorittamaan vapaaehtoisjaksoa.

Suoritin oman LL-koulutuksen Joensuussa viime syksynä. Kokoonnuimme neljänä viikonloppuna, joista yhden kerran Lähetysseuran kurssikeskuksessa Päiväkummussa Orivedellä.

Ensimmäisenä koulutusviikonloppuna tutustuimme toisiimme ja kuulimme perustietoa lähetystyöstä. Kävimme läpi ennakkoluuloja lähetystyöstä. Itse pohdin ennen kurssille lähtöä Lähetysseuran eettistä tulokulmaa, kuten miten lähetystyötä tehdään? Kunnioitetaanko siinä ihmisiä? Miten Lähetysseura huomioi alkuperäiskansojen tarpeet? Tutustuimme myös lähetystyön teologiisin perusteisiin ja siihen, mitä Jeesus on sanonut lähetyksestä. Tutuin lähetystyöhon liitetty Raamatun jae on kaste- ja lähetyskäsky:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja   tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18-20)
 Tämän lisäksi lähetystyötä ohjaavat rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Lähetystyö on oleellinen osa kirkon työtä, koska kirkko itsessään on missionäärinen. Jeesus on antanut jokaiselle kristitylle tehtävän: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." (Joh. 20:21) 

Seuraavana viikonloppuna meille tuli eri alueiden lähettejä esittelemään Lähetysseuran eri hankkeita. Erityisesti mieleenjäävin oli Lähetysseuran työ Aasiassa, jossa eri vähemmistökieliryhmille kehitetään palveluja omalla kielellä ja he saavat opetusta omalla kielellä. Monissa Aasian ja Afrikan maissa lapset joutuvat koulussa opiskelemaan vieraalla kielellä, joka on yleensä alueen tai maan virallinen kieli. Lapset eivät osaa kieltä, koska sitä ei ole puhuttu heidän kotonaan. Virallisen kielen oppiminen on toki tärkeää myöhemmän työllistymisen kannalta, mutta pedagogina mietin, kuinka paljon lapsi loppujen lopuksi oppii kouluvuosien aikana. Lapseen voidaan myös kohdistaa paljon paineita, koska koulutus maksaa ja perhe voi nähdä paljon vaivaa rahan saamiseksi.

Kolmantena viikonloppuna Päiväkummussa me saimme vieraaksi Thaimaan ja Etiopian yhteistyökumppaneiden edustajia ja he kertoivat työstään kotimaassaan. Neljäntenä koulutusviikonloppuna Lähetysseuran työntekijä Kati Kemppainen kertoi meille HIV-työstä Afrikassa. Esittelimme suunnittelemamme projektit toisillemme. Syksyn aikana pienryhmät olivat saaneet tehtäväksi suunnitella projektin ja meidän ryhmämme suunnittelema projekti oli tutustuttaa maahanmuuttajia paikkakunnan eri urheiluseuroihin. Koulutus oli todella hyvä ja silmiä avaava ja suosittelen sitä kaikille. Nautin kurssista todella paljon.

Lähetysseuran työ on  kehitysyhteistyötä. Se pyrkii vaikuttamaan eri maissa elävien ihmisten elämään niin ruohonjuuri- kuin korkeammaltakin tasolta. Erityisesti minua puhuttelee se, että Lähetysseura toimii huomioiden paikkakunnalla elettävä kulttuuri ja pyrkien siihen, että paikalliset toimijat voimaantuisivat ja alkaisivat itse pyörittää auttamistyötä alueen ihmisille, kuten orpolapsityötä. Lähetysseuran merkitys on vielä myöhemmässäkin vaiheessa oleellista: suomalaiset antavat henkisen tuen työntekijöille ja kannustavat heitä työssään. Suomalaisten antama kannustus motivoi paikallisia toimijoita ja heidän läsnäoloa arvostetaan.

Lähetysseura tukee paikallisten luterilaisten kirkkojen toimintaa. Täällä Etiopiassa Lähetysseura tekee yhteistyötä Mekane Yesus kirkon kanssa. LS muunmuassa tukee teologian opiskelijoiden opiskelua teologisella seminaarilla. Minua on pyydetty täällä Dessiessä pitämään pieni "hartaushetki" teologisen seminaarin opiskelijoille. Katsotaan pidänkö sen suomalaisittain rauhallisesti ja kirkkokäsikirjan hartauskaavaa noudattaen vai etiopialaisittain huutamalla mikrofoniin (ilman mikrofonia yleensä puhutaan normaalilla äänellä) ja saarnaamalla vanhasta testamentista. Täällä papit tosiaan saarnaavat vanhasta testamentista, mikä itsestä tuntuu tosi erikoiselta. No, osaisinpa amharan kieltä (Etiopian virallinen kieli) niin saattais aueta vanhan liiton tekstit uudella tavalla afrikkalaisella höysteellä. :)

Mutta, miksi juuri Lähetysseura? Olin kuullut paljon hyvää Lähetysseurasta ja muutama ystäväni on suorittanut tämän saman koulutuksen ja vapaaehtoisjakson. Myös kristillisessä yhteisössä toimiminen on minulle luonnollista. Ajattelin, että minun on helppo lähteä vapaaehtoisjaksolle sellaisen toimijan kautta, joka on tehnyt tätä työtä kauan ja jolla on hyvä maine. Hankkeet tehdään ja mietitään paikallisten kanssa tarkkaan. Työn tarkoitus on saada paikalliset itse toimimaan: heitä opetetaan ja koulutetaan. Paikallisille toimijoille on tärkeää pystyä pärjäämään itsenäisesti. Kun he pystyvät tähän, on Lähetysseuran työ ollut kaiken arvoista.

Onko oikein levittää kristinuskoa? Miksipä ei. Kristinusko leviää ilman että sitä kukaan levittäisi. Jo elämä kristittynä on todistus evankeliumista. Minä en ymmärrä sitä, että kukaan pakottaisi ketään uskomaan mihinkään: jokainen on kukenut oman elämän polkunsa ja jokaisen maailmankuva muodostuu jokaisen elämän tarinan kautta. Tunnen monia hienoja ihmisiä, joiden mielestä uskonto on humpuukia. Se on heidän päätöksensä. He myös kunnioittavat minun elämänkatsomustani. Sellainen toisen kunnioitus on jotain, mitä toivoisin enemmänkin tähän maailmaan.

Lähde liikkeelle-koulutuksessa oli pysäyttävää kuulla, kuinka paljon toivoa ihmiset ovat saaneet kristinuskosta. Aasiassa ihmisten ei tarvitse enää uhrata eläimiään jumalille, vaan he saavat pitää toimeentulonsa. Afrikassa ihmisten ei tarvitse pelätä pahoja henkiä, koska Jumala on suurin. Joillekin kristinusko voi olla koko elämän pysäyttävä asia. Jos voin jollekin tuoda sen mahdollisuuden, että hän saa takaisin toivon, niin minusta kristinuskosta kertominen kysyttäessä on todella tärkeää. Jos ihminen taas ei ole kiinnostunut kristinuskosta, niin jatkan elämää samalla tavalla eteenpäin kuin tähänkin asti. Minä uskon myös, että minä voin myös oppia näistä kohtaamisista. Minun tehtäväni ei ole "sivistää" ketään vaan minun tehtäväni on olla utelias ja oppia. Toivon, että en koskaan pidä itseäni tarpeeksi viisaana, vaan pysyisin nöyränä. Katsotaan miten käy :)

Kirkot tekevät myös tärkeää työtä naisten oikeuksien parantamiseen. Tyttöjen olot ovat monesti vaikeita ja heidän suojelunsa on perusteltua. Jos esimerkiksi tyttö tulee nuorena raskaaksi, hän ei pysty enää kouluttautumaan vaan hänen on pystyttävä elättämään lapsensa. Tyttöjä ei myöskään kouluteta, koska heidän ajatellaan jäävän kotiin huolehtimaan perheestä.


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Vessoista (ja niiden tärkeydestä)

Täällä olen oppinut, että vessanpönttöön menee vain se itse - ei mikään muu. Vessapaperi lentää käytön jälkeen roskikseen, koska pönttö voi tukkeutua. Tämä on tuttua monelle ympäri maailmaa matkustaneelle. 

Kiinassa matkaillessa totuin näkemään vessassa pöntön sijasta reiän lattiassa, mutta siihenkin tottui äkkiä. Mut ovat ne vessanpönttö ja vesivessa vaan niin luksusta.

Etiopian kaupungeissa voi olla mahdollista, ettei koko korttelissa ole vessaa, saati että sinne voisi tehdä edes lattiaan reikävessaa. 

Lähetysseuran työ Etiopiassa on myös vessojen rakentamista ihmisille. Vessojen lisäksi etiopialaisia on autettu Lähetysseuran toimesta kehittämällä maataloutta ja turvaamalla vedensaanti kaivojen ja lähteiden suojaamisella.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Kyllä lisättyjä lisäaineita! Eli kuinka tehdä vihanneksesta syötävää.

Morojenttes!

Tänään ajattelin kirjoittaa vähän etiopialaisesta ruoasta. Injeraa söin tuossa aiemmin, mutta muuten tähän asti olen syönyt ravintolassa pizzaa ja pastaa. Kotioloissa P:n apulainen on valmistanut meille porkkanakeittoa ja tonnikalalaatikkoa. P:n apulainen osaa tehdä suomalaisia ruokia ja ruoat maistuivat todella hyviä. Ymmärtääkseni moni etiopialainen apulainen, jonka Lähetysseuran työntekijä on palkannut, on opetettu valmistamaan suomalaista ruokaa. Itsekin olen huomannut, että pitkään ulkomailla oltuani kaipaan erityisesti suomalaista ruokaa. Apulaisten leipoma tummempi leipä on ollut todella hyvää ja varmasti helpottaa jonain päivänä koti-ikävää.

Olen syönyt hedelmiä, kuten avocadoja, appelsiineja, ananasta ja luumuja. Olen syönyt myös kurkkua ja tomaattia.

Hedelmät ja vihannekset, joissa ei ole kuorta, on pitänyt liottaa miedossa kloriittilioksessa 20 minuutin ajan. Tämä on ainoa tapa saada myrkyt tapettua vihanneksista. 

Kraanavettä ei voi juoda, vaan se keitetään ja sitten vielä puhdistetaan filtterin läpi. Filtteröintiä tehdään, koska vedessä on paljon kalkkia, ja se saostuu veden pinnalle. 

Koska kraanavesi ei ole juotavaa, en käytä sitä edes hampaiden pesussa. Huuhdon hampaat ja hammasharjan puhdistetulla vedellä. 


perjantai 26. tammikuuta 2018

Dessie

Moro, moro, osta poro

(tai hyeena)

Koska hyeenoja olen menossa katsomaan. Tai no toivottavasti en näe niitä, Mutta saatan ainakin kuulla.




Niitä nimittäin on Dessiessä. Niitä ei välttämättä näe, mutta niiden naurun voi kuulla yöllä. Hui!

Lähetysseuralla on Dessiessä toimintakeskus, jonka toimintaan minun on tarkoitus tutustua seuraavan kahden viikon ajan. Toimintakeskukseen esim. äidit voivat tuoda kolme kertaa viikossa vaikeasti kehitysvammaisen lapsensa ja mennä rauhassa hoitamaan asioita kaupungille. Toimintakeskuksessa lapsesta huolehditaan ja äitien ei tarvitse pelätä miten lapsen käy. 

Kehitysvammaisten asema Etiopiassa on heikko. Kehitysvammaisen lapsen saatetaan ajatella olevan "synnin palkka" äidille. Mies saattaa jättää puolison ja lapsen. Pikkuhiljaa mm. Lähetysseuran tekemällä työllä kehitysvammaisten lasten oloja on voitu parantaa. Olen kiinnostunut tästä kehitysvammaisten kanssa tehdystä työstä ja Dessiessä pääsen seuraamaan sitä. Lähetysseuran työntekijät tekevät myös kotikäyntejä, eli käyvät katsomassa, miten lapsen kotona voidaan. Kotikäyntien avulla voidaan kartoittaa millaista apua perhe mahdollisesti tarvitsee.

Lähetysseura tekee kehitysvammaisten lasten lisäksi työtä myös sokeiden ja kuurojen lasten kanssa. Etiopian kaupungissa Hosainassa on kuurojen koulu, jossa lapset oppivat kielen, jolla kommunikoida ja pystyvät opiskelemaan. Toivottavasti pääsen myös tutustumaan sinne.

P kehui Dessietä ja odotan innolla pääsyä sinne. Muistakaa minua iltarukouksissanne, että tutustumisjakso sujuu hyvin ja saan vaikka mitä uutta opittavaa :) Rukouspyyntönä toivon myös, että Dessiessä olisi tarpeeksi sähköä käyttöömme (siellä sähkökatkot ovat aika yleisiä).


torstai 25. tammikuuta 2018

Uusi kotini

Oma koti kullan kallis.
Pääsin tiistaina muuttamaan asuntooni Addiksessa ja kyllähän siellä mahtuu hyvin olemaan. 
Ensimmäistä kertaa elämässä asun yksin kolmen makuuhuoneen asunnossa ;)

https://photos.app.goo.gl/E8ZTPOB2ZRyRnp1p2


Tiistaina söin ensi kertaa etiopialaista perinneruokaa injeraa täällä Etiopiassa. Olin syönyt sitä aiemmin Brysselissä eräässä etiopialaisessa ravintolassa, joten tiesin mitä odottaa.

Kuva injerasta:
https://drive.google.com/file/d/0B0S-iHye7IR1TEFHX3UteDRWeUhMeFpjekxXeUpjWU9sVEs4/view?usp=sharing

Injera on kuin Suomessa leipä tai peruna ruokalautasella: sitä syödään joka ruoalla. Se on iso lätty, joka paistetaan pannulla. Taikina tehdään gluteenittomasta teffe-jauhosta. Eli kaikki kotikokit kuulolla.

Injeran taikina leivotaan juuresta ja maku on hapan. P kertoi, että Suomessa vastaavaa makua saa, kun pehmentää hapankorpun nesteessä.

Injera syödään eri kastikkeiden kanssa, kuten peruna Suomessa. Injeran mukana tarjotaan watteja. Watit ovat erilaisia kastikkeita. Injera-letusta revitään palanen ja se pyöräytetään kastikkeessa, ja sitten eiku suuhun vaan. Maan tapaan injera syödään käsin. Kastikkeilla on omat nimensä, ja ne tehdään joko linsseistä, lihasta (kana, nauta, lammas), perunoista, herneistä, jne... Ainoastaan juhlahetkinä syödään lihawatteja. Muuten etiopialainen ruoka on kasvispainotteista, mikä tuskin on ihmekään. Ilmeisesti suurinosa ortodokseista paastoaa paastonaikojen lisäksi myös useana kertana viikossa ja myös muslimien ruokavaliota rajoittaa omat paastotapansa.

Minusta injera oli hyvää ja mielelläni maistelen vielä muitakin watteja.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Dear English speaking friends

Hello!

How are you? Hope you are fine.

If you are interested what I have been doing here, please check out my Google folder. 

https://drive.google.com/open?id=1Rhv3UT-K_zrtX5V9bR2d8g0pdXr5FfT6

Now I am in Dessie. We came here by plane with P. Flight was good and they served drinks and cake/bread for us. Flight took 1 hour. We flew from Addis to Kombocha airport. An office worker gave us a ride to Dessie. The streets were in bad condition but luckily streets in Dessie were better.

The internet connection here is very low so I cannot add any pictures on my blog. That's why I recommend you to check out my folder.

Tomorrow I will go with a FELM office's social worker. I will have a chance to see her work. I am very excited. We will stay in Dessie for two weeks.

Sukulaisia tapaamassa

Hoi!


Sunnuntaina M kysyi minulta, olisinko kiinnostunut pyörimään kaupungilla turistina. Hän on ollut Addiksessa jo pidempään, mutta ei ollut ehtinyt kiertelemään turistikohteita. Tottakai minä olin kiinnostunut. Mietimme, mitä haluaisimme nähdä. 

Joimme P:n ja M:n kanssa kahvit asunnon etupihalla ja P kertoi mitä hän itse suosittelisi näkemään Addiksessa. Päätimme lopulta seuraavana päivänä treffata kello 13.30 ja lähteä turistikierrokselle.

Varsinainen turistikierroksemme alkoi Etiopian kansallismuseosta. Olimme kuulleet, että muinainen sukulaisemme majailisi siellä. 


Esiäitimme Lucy! Aina yhtä kauniina ja vaatimattomana.

Luut, jotka esiäidistä olivat jäljellä.

10 birren sisäänpääsymaksulla (0,30 euroa) pääsimme katsomaan Lucya, eli muinaista esiäitiämme. Allaolevassa kuvassa näkyivät Lucyn löydetyt luut ja ylläolevasta kuvasta näki millainen Lucy-täti olisi, jos hän kävelisi kadulla vastaan. Lucy oli noin metrin mittainen pimu. Lucy ei tosiaan kuulu homo-sukuun, kuten me tämän ajan ihmiset, vaan oli homo-sukua ennen elänyt apinaihminen. Lucy oli osannut kävellä kahdella jalalla, mutta roikkui myös puista. Hän eleli Etiopiassa noin 3,2 miljoonaa vuotta sitten.

Kansallismuseossa oli hyvin vähän muuta nähtävää. Etiopialaista nykytaidetta ja joitain etiopialaisten heimojen käyttämiä päänalusia.

Kuva korinpunojasta

Näitä näkee kuulemma yhä maaseudulla.
Lehmukka etupuolelle ja eiku kyntämään!

Ai ku tällä saisi niskojani lepuuttaa. Ottaiskohan Tempur kopin tästä ideasta? Vanhassa vara parempi vai mitä?

Museon jälkeen kävimme ihailemassa museon ravintolan Lucyn hienoa sisustusta (kuten luurankoja :D) ja sitten ajelimme San Giorgio cathedraaliin eli Pyhä Yrjön kirkkoon/katedraaliin.

Pyhän Yrjön, eli Saint Georgen eli San Giorgion kirkkomaalla oli museo, jonne suunnistimme. Omatoimisen kiertämisen jälkeen kysyimme oppaalta saisimmeko mennä katsomaan itse Saint Giorgion kirkkoa. Opas kertoi että se olisi mahdollista vain messun yhteydessä, mutta jos kukkaron nöyrimme olisivat löyhät, hän voisi silti viedä meidät sinne, vaikka paikka oli suljettu. 

No, 100 birreä, (eli 3 euroa) siitä että pääsimme vielä kerran kiertämään museon opastuksen kanssa ja pääsimme siitä sitten vielä kirkkoon oli mielestämme ihan kohtuullista. Kyselimme kaikenlaisia kysymyksiä ja saimme ihan asiantuntevia vastauksia.

Museo oli hieno kokoelmaltaan. Museosta ei tosin saanut ottaa kuvia. Erityisesti kirkko viehätti minua. Kirkon pienestä sivuovesta kurkisti Isä ja hän laski meidät sisälle kirkkoon. Emme kuitenkaan saaneet astua kengillä kirkon sisälle, vaan hipsutimme varpaisillaan peremmälle kirkkoon. Onneksi kirkossa oli mukavat ja pehmeät matot. 

Kuvia kirkosta:





Itse Pyhä Yrjö

Neitsyt Maria, Jumalan synnyttäjä

Hieno mosaiikkityö

Viimeinen tuomio


Vähän erilaista kirkkotaidetta: maalauksia diktatuurin kukistumisesta 1970-luvulla.

Etiopian pyhimys


Pyhän Yrjön kirkko San Giorgio cathedral


San Giorgio Cathedral


Sain viikonloppuna vaihettua euroja birreiksi, eli etiopialaiseksi valuutaksi. 100 birreä on noin 3 euroa. Muutama euro on siis aikamoinen tukko rahaa. Kerrankin mulla on paksu lompakko ;)



tiistai 23. tammikuuta 2018

Ensimmäinen viikonloppu Addiksessa osa 2.

Hello! 


Sain perjantaina vähän esimakua Timkatin eli loppiaisen juhlinnasta, kun ajoimme saattueen/juhlivan joukon jatkona alas kohti kaupunkia. Sovimme naapurissa asuvan suomalaisen M:n ja P:n kanssa, että lähtisimme seuraavana päivänä katsomaan kaupungin hulinaa ja timkatin juhlintaa. 

Lauantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin ja minun piti sivellä nahkaani aurinkorasvaa, koska arvasin suomalaisen nahkani kärähtävän heti kun Afrikan aurinko hellisi sitä pitkin päivää. Suojakerroin 40 ja huivi suojasivatkin nahkaani hyvin pitkin päivää, enkä palanut.

Päätimme suunnata P:n tuttavan vinkin mukaisesti katua pitkin kohti Mikaelin ortodoksikirkkoa. Näimmekin sitten ihmisjoukon ja suuren teltan (oma teologian tuntemukseni perusteella en osannut sanoa, symbolisoiko teltta jotain erityistä). P kertoi, että tuon teltan läheltä löytäisimme tabotit.

Teltta

Timkatin juhlinta on kasteen juhlaa. Näimmekin kaupungilla ristejä/ikoneita/piirroksia, joihin oli kuvattu Johannes Kastaja ja Jeesus. Timkatin aikana vesi siunattiin ja sitä mm. roiskittiin ihmisten päälle.

Ihmiset kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Jumalanpalvelus kuului kovaäänisistä niin kauan kuin sähköt riittivät. Seurasimme hiljaisuutta hetken aikaa, kunnes jatkoimme matkaa tietä pitkin.

Itse olen ollut pari kertaa ortodoksikirkossa jumalanpalveluksessa ja ihaillut vahvaa kuorolaulantaa. Kirkkokuorot ovat tärkeitä myös Etiopiassa ja kymmenien lasten ja nuorten, (ellei jopa sadan) kuoro. Kuorot muodostivat kulkueen, jonka välissä kulki milloin kuoronjohtaja, milloin soittaja soittamassa rumpua. Ennen en ollut ortodoksikirkon jumalanpalveluksissa nähnyt rumpuja.

Ja kuoro laulaa! (huomatkaa mätsäävät kuoroasut)




Sinne se kirkkokuoro menee. Samaan aikaan autot ajelevat tietä pitkin ja ihmiset kulkevat pitkin ja poikin

Kuljimme katua pitkin ja asetuimme varjoon odottamaan tabottia eli lain taulujen pyhäinjäännökset. Raamatun pyhä liitonarkki sijaitsee muuten Etiopian Aksumissa (etiopialaisten mukaan). Että tiedoksi vaan tietämättömille tai epäilijöille! Lain taulut ovat siis kymmenen käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle ja jotka Mooses kirjoitti erämaassa kivitauluille. Liitonarkissa sanotaan myös olevan taivaan mannaa ja Mooseksen velipojan Aaronin sauva. Etiopiaan liitonarkin sanotaan tuoneen kuningas Salomonin ja Saaban kuningattaren poika Menelik yhdessä 12 000 israelilaisen kanssa (1000 jäsentä jokaisesta 12 heimosta).

Kun olimme odotelleet noin tunnin kulkueen liikkeelle lähtöä päätimme palata alemmas katua pitkin. Sieltä tulikin jo kuoro vastaan. Jäimme seuraamaan kuoron laulua ja ylistystä. Kulkueen keskellä kulki papisto ja pappisopiskelijat. Ortodoksikirkon naapurissa asuneena olin tottunut näkemään ortodoksipapiston pukeutuvan mustaan, mutta Etiopian ortodoksipapisto pukeutuikin valkoiseen. Näin myös ensi kertaa lyhytpartaisia ortodoksipappeja 😉

Seurattuamme kuoron lauluja ja tanssia myös tabutit lähestyivät. Kuoro tanssi ja lauloivat kuin itse kuningas Daavid israelilaisten kanssa aikoinaan kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin. Kuoro kulki laulaen Jeesuksen kasteesta Jordanissa ja etenivät pitkää mattoa pitkin. Aina kun teltta oli edennyt eteenpäin, takana olevat roudarit rullasivat maton ja juoksivat jonon etupuolelle ja levittivät maton, jota pitkin kulkue taas kulki. Logistiikka toimi 😉Tämän postauksen loppuun koitan nyt liittää näitä videoita - internetti on niin heikko täällä niin tulee ihan nuoruus mieleen kun koittaa odotella näiden videoiden latautumista.. ja melkein kuulen kimeän nettiin yhdistymisäänenkin :D




Videossa papistoa. Huomaa komeat aurinkovarjot :) ne symboloivat kunnioitusta.

Tabotteja ei kuljetettu käsissä tai hienoissa kärryissä vaan pään päällä. Tehtävään oli ymmärtääkseni valittu vain korkea-arvoisimmat papit. Tabotit oli kääritty komeisiin kankaisiin. Kansa näki pelkät kankaat ja vain papit saivat nähdä itse tabotit (ja ilmeisesti juuri nämä korkea-arvoisimmat). Näimme kolme tabottia ja kulkue vei niitä takaisin Mikaelin kirkkoon. Emme tiedä miksi näimme kolme tabottia, koska Mikaelin kirkossa on vain kaksi tabottia (joka kirkossa on ainakin yksi tabotti). Tabotit tuodaan ulos kirkosta hyvin harvoin, kuten juuri timkattina. Ilman tabottia kirkko ei ole pyhä. Näimmekin ihmisten polvistuvan maahan ja kumartavan taboteille.



Loppiaisen vietto tunnelma oli aivan railakas. Joka puolella kuului laulua ja rumpujen soittoa. Ilo ja laulu kaikuivat joka paikassa. Paikalla oli myös muslimeja seuraamassa juhlintaa. Sekin tuntui todella hyvältä. Paikalla olevat virkamiehet olivat poliiseja. Poliisien kuvaaminen oli kielletty. Oli haastavaa välttää niiden kuvaamista, koska poliiseja oli valtavasti. Myös muita vartioita oli saapunut paikalle. Etiopiassa on toisinaan hieman levottomuuksia, ja myöhemmin kuulimme, että Dessien lähellä oli ollut lauantaina ja sunnuntaina levottomuuksia.

Lauantai-ilta päättyi sitten saunaan. Puukiuas tarjosi ihan hyvät löylyt, vaikka uusi kiuas olisi jo paikallaan. :) 

Sunnuntaina kävimme aamulla kansainvälisessä messussa ja huomasin, että jumalanpalveluksen rakenne eteni vähän samalla tavalla kuin Jenkeissä. Alkutervehdyksen ja siunauksen jälkeen lauloimme lauluja, tunnustimme uskomme ja kuulimme päivän epistolat ja evankeliumin. Pappi kutsui lapset luokseen, piti lyhyen opetuksen evankeliumista ja päästi sitten lapset pyhäkouluun. Seuraavaksi tanskalainen lähetti saarnasi evankeliumin pohjalta, jonka jälkeen oli vapaata esirukousta (pappi kysyi, kuka haluaisi pyytää minkä puolesta rukoilisimme tänään?) ja lauluja. Lopuksi vierailijoiden piti esittäytyä muulle seurakunnalle ja jumalanpalvelus päättyi kirkollisiin ilmoituksiin. Itsekin uutena täräytin oman esittelyni kevyellä rallienglannilla. 

Kirkko. Laulut heijastettiin videotykillä seinälle ja muusikko säesti kitaralla.


Jumalanpalveluksenkaava

Emme jääneet kirkkokahveille vaan menimme suoraan kirkkopizzoille :) Oli hyvä lätty! Kanaa, bbq-kastiketta ja juustoa. Kipossa oleva vihreän voisi joku ummikko luulla olevan avocadoa, mutta onneksi jokin sisäinen ääni kehotti olemaan roiskaisematta sitä paksusti pizzan päälle. No, mutta sehän olikin vihreää chiliä :)


maanantai 22. tammikuuta 2018

Ensimmäinen viikonloppu Addiksessa osa 1.


ሰላም ነው


Yllä lukee "hei" amharaksi ja se lausutaan "salam". 

Takana on nyt ensimmäinen viikonloppu Addiksessa ja voi pojat millainen viikonloppu tämä on ollut. 

Presidentin vaalien ennakkoäänestys on alkanut ja perjantaina matkustimme Suomen suurlähetystöön äänestämään. En olisi koskaan uskonut, että joskus äänestäisin ennakkoon Afrikassa. Suurlähetystö oli viihtyisä ja äänetystilanne yhtä tavallinen kuin aina. Odottaessani sitä, että toiset saivat äänestettyä katselin ulos ikkunasta. P kertoi minulle, että olimme Afrikan pääkaupungissa. Ikkunasta näkyi komea (kiinalaisten rakentama) African Union. Joulukuussa olinkin ollut Euroopan pääkaupungissa Brysselissä ja bongannut siellä Europan Unionin talon. Komea pytinki tämäkin ja ihan uusi.

African Unioni


African Union ja siinä vieressä hotelli, jossa virkamiehet yöpyvät. Hotelli ei ollut vielä valmis.


Suomen Suurlähetystö Addis Abebassa

Äänestyksen jälkeen lähdimme syömään P:n ja Pe:n kanssa. Pe oli Addiksessa työmatkalla ja hän on Lähetysseuran Etiopian ja Tansanian aluepäällikkö. Muutoin hän asuu Tansaniassa. 

Menimme ravintolaan, jossa sai eurooppalaista ruokaa. Söin lohipastaa, joka oli hyvää. Jälkiruoaksi tilasin hedelmäsalaatin, koska hedelmät täällä ovat herkullisia.


Tämän jälkeen lähimme ajelemaan pitkin Addiksen katuja. Koko maa juhli loppiaista, joka näkyi kaduilla samoin kuin juhannus Suomessa: kadut olivat autiot. Pääsimme hyvin ajelemaan pitkin katuja ja P esitteli aluejohtajalle ja minulle Addista. Kiertoajelu kesti tunnin emmekä olleet vielä nähneet kuin pienen osan kaupungista. Kaupunkia rakennetaan valtavasti ja jos aiemmin kaupunkia oli ollut helppo kiertää kävellen, niin nykyisin tilanne oli aivan eri. Kadut oli muutettu useamman kaistan autoteiksi. Ylittääkseen kadun oli vain uskaltauduttava hyppiä tien toiselta puolelta toiselle.

Etiopiassa käytetään juliaanista kalenteria. Loppiainen osui tälle viikonlopun vaihteelle. Loppiaisen eli timkatin juhliminen näkyi erityisesti ortodoksikirkkojen kulmilla. Aiemmin ortodoksisuus on ollut Etiopian valtionuskonto. Tällä hetkellä yli puolet etiopialaisista on kristittyjä (62%) ja noin kristittyjen määrästä noin 43% on ortodokseja (lähde wikipedia, koska korkeakoulu).

Tässä kuvia kiertoajelultamme:




Satuimme väkijoukon taakse. Joukko kantoi ilmeisesti ikonia ja he lauloivat ja tanssivat.


Matka Addiksen ylängöille


Aiemman näkemäni African unionin rakennuksen vastakohta oli lähellä oleva pellistä rakennettu hökkeli, joka oli ilmeisesti jokin myyntikoju


Yksi kymmenistä Addiksen liikenneympyröistä, joissa oli ainakin 2-3 kaistaa


Matka kohti ylös!


Alhaalla Addis Abeba


Kaupunkimaisemaa


Timkatin viettoa varten kaupunki oli koristeltu lipuin ja viirein.




Vielä olisi ollut lampaita myynnissä illallista varten







Seuraavassa postauksessa kirjoitan vähän lauantaipäivästä :)

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Dear English speaking friends

Hello guys.


How are you? Hope everything is well.

So if you noticed I am now living in Ethiopia.
I am here doing voluntary work.
The organisation I am volunteering is FELM and it means Finnish Lutheran Evangelical Mission.
Here is the web page http://felm.org/ls_en/

My goal is to be here from January till end of June 2018. It might be possible that I will stay only till end of April. Let's hope the best that I can stay here till summer.

My "job" is home teaching. I basically teach two Finnish teenagers. (What a dream job ;) )They will move to Ethiopia with their parents soon. I am now waiting for them to come here. Their parents will work as a mission workers here in Ethiopia.

Next two weeks mission worker P will introduce me to FELM work here in Ethiopia. Our plan is to travel to Dessie on Wed 24th and stay there for two weeks. In Dessie I will stay in Activity center.

Here is a quote from FELM web page:
In Dessie, Kombolcha and Woldiya sponsorship funds are used to support individual AIDS orphans’ foster families in providing them with food, healthcare and education. An effort is made to find foster families from the child’s relatives or family friends if both parents have died. Funds are also provided to support the Dessie centre, which provides various types of support to AIDS orphans and their foster families.

Read more FELM's work in Ethiopia and stay tuned 😘

http://felm.org/ls_en/www/lahetysseura/home/what_we_do/countries/ethiopia/

Today Ethiopian Orthodox Christians celebrated Timkat, Epiphany. One video, here you go.

Väliaikaismajani Addiksessa

Päivää!


Tänään on sunnuntai 21.1. ja ensimmäinen viikonloppu Addiksessa on kohta pulkassa. Tässä postauksessa ajattelin esitellä väliaikaiskotiani ja majapaikkaani täällä Addiksessa. Asun siis Mekane Yesus kirkon seminaarin lähellä olevalla aidatulla alueella, jossa asuu muitakin lähetystyöntekijöitä. Asun P:n kanssa samassa omakotitalossa nyt väliaikaisesti. Muutan omaan asuntooni tiistaina, jossa sitten asustelen kesäkuun loppuun jos hyvin käy.

Tässä vähän kuvia asunnolta ja pihalta. 

Olohuone. Tässä talossa on siis kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa (toisessa kylppäri) ja keittiö

Olohuoneen takka

 Pihalla

Kukkapenkki
Olohuoneen ikkunat etupihalta


Etupiha

Huoneeni

Huoneessani on vain yksi pistorasia ja täytyy sanoa, että nykyaikaisesta ihmisestä se tuntuu oudolta. Pitää katsoa onko sama tilanne vierastalossa, jonne muutan tiistaina, vai joudunko ostamaan jakorasioita.