Tässä postauksessa ajattelin kirjoittaa siitä, miksi päätin lähteä juuri Lähetysseuran harjoitteluun tutustumaan lähetystyöhön ja miksi edes haluan tutustua lähetystyöhön... Korostan, että nämä kaikki ovat minun omia ajatuksiani ja omaa pohdintaani, jota olen tehnyt tähän astisen elämäni aikana.
Lähetysseuran vapaaehtoistyöntekijä, eli tuttavallisimmin Felm-volu, voi lähteä vapaaehtoistyöhön suoritettuaan Lähde liikkeelle-koulutuksen. Lähde liikkeelle-koulutus on niin kutsuttu esikoulutus, jossa voi pohtia omaa mahdollista polkuaan joko ulkomaille lähetiksi tai Suomessa lähettäjänä. Tai sitten voi lähteä vaan koulutukseen ilman sen suurempia suunnitelmia katselemaan ja tutustumaan. Koulutuksen suorittamisen jälkeen voi ihan rauhassa miettiä omaa mahdollista lähtöään (maksimissaan viisi vuotta). Jotkut eivät koskaan lähde suorittamaan vapaaehtoisjaksoa.
Suoritin oman LL-koulutuksen Joensuussa viime syksynä. Kokoonnuimme neljänä viikonloppuna, joista yhden kerran Lähetysseuran kurssikeskuksessa Päiväkummussa Orivedellä.
Ensimmäisenä koulutusviikonloppuna tutustuimme toisiimme ja kuulimme perustietoa lähetystyöstä. Kävimme läpi ennakkoluuloja lähetystyöstä. Itse pohdin ennen kurssille lähtöä Lähetysseuran eettistä tulokulmaa, kuten miten lähetystyötä tehdään? Kunnioitetaanko siinä ihmisiä? Miten Lähetysseura huomioi alkuperäiskansojen tarpeet? Tutustuimme myös lähetystyön teologiisin perusteisiin ja siihen, mitä Jeesus on sanonut lähetyksestä. Tutuin lähetystyöhon liitetty Raamatun jae on kaste- ja lähetyskäsky:
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18-20)
Tämän lisäksi lähetystyötä ohjaavat rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Lähetystyö on oleellinen osa kirkon työtä, koska kirkko itsessään on missionäärinen. Jeesus on antanut jokaiselle kristitylle tehtävän: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." (Joh. 20:21) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18-20)
Seuraavana viikonloppuna meille tuli eri alueiden lähettejä esittelemään Lähetysseuran eri hankkeita. Erityisesti mieleenjäävin oli Lähetysseuran työ Aasiassa, jossa eri vähemmistökieliryhmille kehitetään palveluja omalla kielellä ja he saavat opetusta omalla kielellä. Monissa Aasian ja Afrikan maissa lapset joutuvat koulussa opiskelemaan vieraalla kielellä, joka on yleensä alueen tai maan virallinen kieli. Lapset eivät osaa kieltä, koska sitä ei ole puhuttu heidän kotonaan. Virallisen kielen oppiminen on toki tärkeää myöhemmän työllistymisen kannalta, mutta pedagogina mietin, kuinka paljon lapsi loppujen lopuksi oppii kouluvuosien aikana. Lapseen voidaan myös kohdistaa paljon paineita, koska koulutus maksaa ja perhe voi nähdä paljon vaivaa rahan saamiseksi.
Kolmantena viikonloppuna Päiväkummussa me saimme vieraaksi Thaimaan ja Etiopian yhteistyökumppaneiden edustajia ja he kertoivat työstään kotimaassaan. Neljäntenä koulutusviikonloppuna Lähetysseuran työntekijä Kati Kemppainen kertoi meille HIV-työstä Afrikassa. Esittelimme suunnittelemamme projektit toisillemme. Syksyn aikana pienryhmät olivat saaneet tehtäväksi suunnitella projektin ja meidän ryhmämme suunnittelema projekti oli tutustuttaa maahanmuuttajia paikkakunnan eri urheiluseuroihin. Koulutus oli todella hyvä ja silmiä avaava ja suosittelen sitä kaikille. Nautin kurssista todella paljon.
Lähetysseuran työ on kehitysyhteistyötä. Se pyrkii vaikuttamaan eri maissa elävien ihmisten elämään niin ruohonjuuri- kuin korkeammaltakin tasolta. Erityisesti minua puhuttelee se, että Lähetysseura toimii huomioiden paikkakunnalla elettävä kulttuuri ja pyrkien siihen, että paikalliset toimijat voimaantuisivat ja alkaisivat itse pyörittää auttamistyötä alueen ihmisille, kuten orpolapsityötä. Lähetysseuran merkitys on vielä myöhemmässäkin vaiheessa oleellista: suomalaiset antavat henkisen tuen työntekijöille ja kannustavat heitä työssään. Suomalaisten antama kannustus motivoi paikallisia toimijoita ja heidän läsnäoloa arvostetaan.
Lähetysseura tukee paikallisten luterilaisten kirkkojen toimintaa. Täällä Etiopiassa Lähetysseura tekee yhteistyötä Mekane Yesus kirkon kanssa. LS muunmuassa tukee teologian opiskelijoiden opiskelua teologisella seminaarilla. Minua on pyydetty täällä Dessiessä pitämään pieni "hartaushetki" teologisen seminaarin opiskelijoille. Katsotaan pidänkö sen suomalaisittain rauhallisesti ja kirkkokäsikirjan hartauskaavaa noudattaen vai etiopialaisittain huutamalla mikrofoniin (ilman mikrofonia yleensä puhutaan normaalilla äänellä) ja saarnaamalla vanhasta testamentista. Täällä papit tosiaan saarnaavat vanhasta testamentista, mikä itsestä tuntuu tosi erikoiselta. No, osaisinpa amharan kieltä (Etiopian virallinen kieli) niin saattais aueta vanhan liiton tekstit uudella tavalla afrikkalaisella höysteellä. :)
Mutta, miksi juuri Lähetysseura? Olin kuullut paljon hyvää Lähetysseurasta ja muutama ystäväni on suorittanut tämän saman koulutuksen ja vapaaehtoisjakson. Myös kristillisessä yhteisössä toimiminen on minulle luonnollista. Ajattelin, että minun on helppo lähteä vapaaehtoisjaksolle sellaisen toimijan kautta, joka on tehnyt tätä työtä kauan ja jolla on hyvä maine. Hankkeet tehdään ja mietitään paikallisten kanssa tarkkaan. Työn tarkoitus on saada paikalliset itse toimimaan: heitä opetetaan ja koulutetaan. Paikallisille toimijoille on tärkeää pystyä pärjäämään itsenäisesti. Kun he pystyvät tähän, on Lähetysseuran työ ollut kaiken arvoista.
Onko oikein levittää kristinuskoa? Miksipä ei. Kristinusko leviää ilman että sitä kukaan levittäisi. Jo elämä kristittynä on todistus evankeliumista. Minä en ymmärrä sitä, että kukaan pakottaisi ketään uskomaan mihinkään: jokainen on kukenut oman elämän polkunsa ja jokaisen maailmankuva muodostuu jokaisen elämän tarinan kautta. Tunnen monia hienoja ihmisiä, joiden mielestä uskonto on humpuukia. Se on heidän päätöksensä. He myös kunnioittavat minun elämänkatsomustani. Sellainen toisen kunnioitus on jotain, mitä toivoisin enemmänkin tähän maailmaan.
Lähde liikkeelle-koulutuksessa oli pysäyttävää kuulla, kuinka paljon toivoa ihmiset ovat saaneet kristinuskosta. Aasiassa ihmisten ei tarvitse enää uhrata eläimiään jumalille, vaan he saavat pitää toimeentulonsa. Afrikassa ihmisten ei tarvitse pelätä pahoja henkiä, koska Jumala on suurin. Joillekin kristinusko voi olla koko elämän pysäyttävä asia. Jos voin jollekin tuoda sen mahdollisuuden, että hän saa takaisin toivon, niin minusta kristinuskosta kertominen kysyttäessä on todella tärkeää. Jos ihminen taas ei ole kiinnostunut kristinuskosta, niin jatkan elämää samalla tavalla eteenpäin kuin tähänkin asti. Minä uskon myös, että minä voin myös oppia näistä kohtaamisista. Minun tehtäväni ei ole "sivistää" ketään vaan minun tehtäväni on olla utelias ja oppia. Toivon, että en koskaan pidä itseäni tarpeeksi viisaana, vaan pysyisin nöyränä. Katsotaan miten käy :)
Kirkot tekevät myös tärkeää työtä naisten oikeuksien parantamiseen. Tyttöjen olot ovat monesti vaikeita ja heidän suojelunsa on perusteltua. Jos esimerkiksi tyttö tulee nuorena raskaaksi, hän ei pysty enää kouluttautumaan vaan hänen on pystyttävä elättämään lapsensa. Tyttöjä ei myöskään kouluteta, koska heidän ajatellaan jäävän kotiin huolehtimaan perheestä.
