perjantai 26. tammikuuta 2018

Dessie

Moro, moro, osta poro

(tai hyeena)

Koska hyeenoja olen menossa katsomaan. Tai no toivottavasti en näe niitä, Mutta saatan ainakin kuulla.




Niitä nimittäin on Dessiessä. Niitä ei välttämättä näe, mutta niiden naurun voi kuulla yöllä. Hui!

Lähetysseuralla on Dessiessä toimintakeskus, jonka toimintaan minun on tarkoitus tutustua seuraavan kahden viikon ajan. Toimintakeskukseen esim. äidit voivat tuoda kolme kertaa viikossa vaikeasti kehitysvammaisen lapsensa ja mennä rauhassa hoitamaan asioita kaupungille. Toimintakeskuksessa lapsesta huolehditaan ja äitien ei tarvitse pelätä miten lapsen käy. 

Kehitysvammaisten asema Etiopiassa on heikko. Kehitysvammaisen lapsen saatetaan ajatella olevan "synnin palkka" äidille. Mies saattaa jättää puolison ja lapsen. Pikkuhiljaa mm. Lähetysseuran tekemällä työllä kehitysvammaisten lasten oloja on voitu parantaa. Olen kiinnostunut tästä kehitysvammaisten kanssa tehdystä työstä ja Dessiessä pääsen seuraamaan sitä. Lähetysseuran työntekijät tekevät myös kotikäyntejä, eli käyvät katsomassa, miten lapsen kotona voidaan. Kotikäyntien avulla voidaan kartoittaa millaista apua perhe mahdollisesti tarvitsee.

Lähetysseura tekee kehitysvammaisten lasten lisäksi työtä myös sokeiden ja kuurojen lasten kanssa. Etiopian kaupungissa Hosainassa on kuurojen koulu, jossa lapset oppivat kielen, jolla kommunikoida ja pystyvät opiskelemaan. Toivottavasti pääsen myös tutustumaan sinne.

P kehui Dessietä ja odotan innolla pääsyä sinne. Muistakaa minua iltarukouksissanne, että tutustumisjakso sujuu hyvin ja saan vaikka mitä uutta opittavaa :) Rukouspyyntönä toivon myös, että Dessiessä olisi tarpeeksi sähköä käyttöömme (siellä sähkökatkot ovat aika yleisiä).



Matka Dessieen alkoi varhain keskiviikkoaamuna. Heräsimme pimeyteen. Sähköt olivat menneet poikki edellisenä iltana, eikä virta ollut vieläkään tullut takaisin. Illalla sähköt kävivät päällä hetkisen, ja kävin sammuttamassa valot talosta. Joululahjaksi toivomani otsalamppu tuli tarpeeseen vielä aamullakin, kun kävelimme K:n auton luo. Aurinko nousee ja laskee Etiopiassa mielessäni hetkessä. Päivä alkaa paistaa kello 6.30 ja aurinko laskee maillleen suurinpiirtein illalla samoihin aikoihin (18.30). 

Lento Addiksesta Kompuchan lentokentälle sujui hyvin. Menimme lentokoneella, koska Dessien lähellä Woldiassa on ollut levottomuuksia. Ilmeisesti kymmenkunta ihmistä on kuollut ja muutama poliisi. Tarkoituksemme oli käydä Woldiassa, mutta nyt emme oman turvallisuuden takia mene sinne. Kompuchan lentokentällä meitä oli vastassa Lähetysseuran Dessien toimiston työntekijä, joka toi meidät Dessieen. Matkaa Dessien ja Kompuchan välillä on noin 10-20 km, ja nousimme autolla korkealle vuoristoon. Kompuchan lentokentän tiessä oli oja ja se oli aivan kivinen. Tietä ei olisi ikinä uskonut lentokentäntieksi! Matkalla näin kameleita ja aaseja, jotka kantoivat kuormia. Vuoristoon noustessa teiden sivuilla istui pieniä apinoita.

Asumme samantyyppisessä asunnossa P:n kanssa kuin Addiksessa. Minulla on oma huone. Nettiyhteys on täällä heikompi kuin Addiksessa, ja ainakaan nyt en saanut liitettyä kuvia tähän blogiini. Iltapuuhat ovat myös selkeät, koska joka ilta sähköt katkeavat kello 19, joten menen varmasti hyvin ajoissa nukkumaan :) Minulle, yökukkujalle, tulee uusi päivärytmi.

Kehitysvammaisten toimintaa on kolme kertaa viikossa. Pääsen jo tällä viikolla tutustumaan siihen. Viikonlopuksi olemme suunnitelleet retkeä läheiselle vuorelle. (En enää muista sen nimeä, mutta kapuaminen kestää ja näemme vuoren asuntomme etuovelta.) Odotan retkeä mielenkiinnolla.

Tässä linkki kansioon, jonne jaan Dessien reissun ajan kuvia (seuraavat kaksi viikkoa)

https://drive.google.com/open?id=1Rhv3UT-K_zrtX5V9bR2d8g0pdXr5FfT6