Koulupäivät täällä vammaistenkoululla ovat todella käytännönläheisiä. Lapset ja nuoret oppivat laskemaan, lukemaan ja erilaisia arkipäivän touhuja. Tässä maanantain oppitunnilta kuvia. Taululle on kirjoitettu fideleitä, eli amharan kirjaimia. Oppilaat harjoittelivat käsialaa vihkoonsa, eli kirjoittivat taululla olevia kirjaimia vihkoonsa. Hienomotoriikan harjoittelu on tärkeää ja se, että silmän ja käden yhteistyö kehittyy.
Opettaja puhuu!
Minä opiskelin samalla takarivissä.
Sää, mää, tää, lää, ...
Oppilaat keskittyneenä toistavat fideleitä opettajan perässä. Suurin osa tunnistikin kirjaimet todella hyvin, mutta osalle luokkalaisista kirjaimet olivat täyttä hepreaa (tai fideliä).
Lapset on kyllä hauskoja. Voi vitsi. Kovasti yrittävät minulle kertoa vaikka ja mitä amharan kielellä, mutta enhän minä ymmärrä. Kovasti yritän kyllä opetella jotain fraaseja. Lapset ovat sitkeitä kielen opettajia: eivät vaihda englantiin (koska eivät osaa) vaikka ferenzzi on paikalla. Ei sillä, kyllä täällä olevien opettajienkin englannin taito vaihtelee ja välillä tuntuu, että puhumme osaksi amharaa ja osaksi englantia heidän kanssaan. Toki saan enemmän irti, jos asiat esitetään minulle englannin kielellä :) Mutta mukava on lillua kielikylvyssä ja vieraskielisessä ympäristössä olo väsyttää: huomaan kyllä olevani päivien jälkeen vähän poikki. Opin siis koko ajan tätä kieltä passiivisesti. Hyvä! Gobaz!
