perjantai 20. huhtikuuta 2018

Safarille

Olimme sopineet pienen ryhmän kanssa siitä, että lähtisimme safarille. Odotin sitä innolla. Olen katsonut paljon Avara luonto-sarjaa ja Serengetin kansallispuisto on minulle hyvin tuttu television välityksellä. Odotin matkaa ihan valtavasti. 

Siksi olikin suuri suru, kun lähtöaamuna viilsin ananasta leikatessa keskisormeni pään lähes kokonaan irti. Säikähdin valtavasti ja pelkäsin, että reissu jäisi välistä. Onneksi U oli ajan tasalla ja pääsin heti hoitoon. Sormi selvisi koettelemuksesta. Tansanialainen lääkäri tikkasi sormeni kolmella tikillä ja ihme kyllä, pääsimme lähtemään matkalle sovittuna kellonaikana. Toki minun piti ottaa rauhallisesti ja safariautossa istuminen olikin toipumisen kannalta tarpeeksi kevyttä puuhaa. Tärkeintähän oli ettei side kastuisi. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kokemus jäi kuitenkin hyvin mieleeni ja ymmärrän nyt hyvin niitä, jotka kertovat kokemuksistaan ulkomaalaisissa sairaaloissa. Se tunne, kun ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, oli sanoinkuvaamaton. Minun oli vain pakko luottaa swahiliksi ympärilläni puhuvan hoitohenkilökunnan toimiin. Itkin operaatiossa rutkasti ja luulen, että jälkikäteen itkin myös jännitystä siitä, miten minun käy, vaikka tiesin, että olin turvassa. Toki minuun myös sattui: puudutusneula oli paksu ja puudutettavassa kohdassa on paljon hermoja. 

No mutta tälläinen kokemus: 
Tässä kuvia matkalta Serengetiin.



















Savanni nukahti.. yövyimme Serengetin kansallispuiston ulkopuolella olevissa majoituksissa ja seuraavana aamuna tulimme kansallispuistoon jo aamuvarhain.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kuvia pääsiäissunnuntailta

Mekane Yesus kirkon kansainvälinen seurakunta vietti pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan samana viikonloppuna kuin Suomessa. Osallistuin sunnuntaiaamuna Etiopiassa aamumessuun. Messu alkoi kello 6 ja lisääntyvä auringonvalo kruunasi messun. Etiopiaan olimme tulleet edellisenä päivänä Tansanian Lähetysseuran lähetystyöntekijöiden kanssa. Itäinen-Afrikka on yhdistetty siten, että Etiopian ja Tansanian työntekijöillä on samat työntekijäpäivät.





Messusta päästyäni nautin muiden seurakuntalaisten kanssa aamupalan. Söimme nyyyttäriperiaatteella tuotuja aivan ihania herkkuja. Siitä lähdin sitten juliaanisen kalenterin mukaan vietettävään palmusunnuntain messuun muiden suomalaisten työntekijöiden kanssa. Perinteisen messun lisäksi tutustuimme Mekane Yesus-kirkon kuurojen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Koko Etiopiassa on vain yksi kuuro kuurojen pappi, muut kuurojen papit ovat kuulevia. Kuuro pappi on itse opiskellut kuurojen koululla Hosainassa, jonka työtä Lähetysseura on tukenut jo kauan. 

Tässä kuva kuurojen jumalanpalveluksesta. Kuvassa ei ole aiemmin mainitsemani kuuro kuurojen pappi.


Iltapäivällä tutustumme Mekane Yesus-kirkkon seminaarin alueeseen, rehtoriin ja koulun kauniiseen kirkkoon. 

Tervehdys!

Pahoittelut some-hiljaisuudesta. Huomasin, että en ole päivittänyt huhtikuussa juuri ollenkaan blogiani. Tansaniassa ollessani nettiyhteys ei ollut niin näppärä kuin täällä Etiopiassa, joten en jaksanut pahemmin kirjoittaa.

Mutta tässä hieman kuvia Tansaniasta. Olin siis Mwansan luterilaisella keskuksella tutustumassa. Olin mukana oppitunneilla. Oppitunnin aiheina liittyivät kaikkeen siihen mitä kirkon työhön opiskeleva tarvitsee työelämässä. Opetin Uuden testamentin kurssilla Paavalin kirjeistä korintilaisille, sielunhoidon kurssilla mielenterveysongelmista, kristillisen kasvatuksen kurssilla eri opetusmenetelmistä, avustin neulomiskurssilla ja opetin englannintunnilla.

Paavalin kirjeistä opetettaessa kiinnitin huomion Paavalin kirjeiden keskeisiin ajatuksiin. Esittelin myös Korintin seurakunnan tilannetta ja sitä, miten kirjeet puhuttelevat tämän päivän lukijaa. Mielenterveyshäiriöistä ja kehityspsykologiasta opettaessa nojasin länsimaalaiseen lääketieteeseen ja psykologisiin teorioihin. Näistä opettaessa minun piti opiskella myös sitä, miten tansanialaiset kristityt itse suhtautuvat mielenterveydenhäiriöihin. Luin kirjan nimeltä African Christian Ethics, joka on professori Samuel Waje Kunhiyopin kirjoittama. Siinä kerrottiin, että Afrikassa saatetaan ajatella, että elämässä tapahtuvat onnettomuudet ja sairaudet johtuvat pahojen henkien vaikutuksesta. Sairastuneita saatetaan myös pelätä ja heitä kartetaan. Ajattelen, että siksi erityisesti kirkon työntekijöiden on tiedettävä, mistä mielenterveydenhäiriöt johtuvat, jotta he voivat opettaa seurakuntalaisille mielenterveyshäiriöisen tarvitsevan apua, eikä yhteisön ulkopuolelle sulkemista.

Opetusmenetelmistä opettaessa tutustutin opiskelijat Raamatun käsittelyyn draaman ja symboleiden avulla. Esittelin myös erilaisia leikkejä, joita pystyisi pelaamaan lasten ja nuorten kanssa. Leikki ja pelaaminen ovat yhtä tehokkaita tapoja oppia kuin muistiinpanojen kirjoittaminen ja opettajan kuunteleminen. Kristillisiä symboleja esitellessä saimme hyvän keskustelun luokan kanssa: myös he saivat uutta tietoa symboleiden takaa. 

Mutta tässä nyt kuvia Mwanzasta:



Nyakaton Lutheran College

Nyakaton Lutheran college

Välipalana puuroa

Maisemaa Mwanzassa





Taustalla Mwanzan ostoskeskus Rock City Mall


Kylänraittia

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Blogihiljaisuutta

Tervehdys Addiksesta. Takana on pitkä blogihiljaisuus johtuen taas muista kiireistä. Viime viikolla olimme Addis Abeban eteläpuolella Bisoftun suunnalla viettämässä Suomen lähetysseuran Tansanian ja Etiopian työntekijöiden työtekijäpäiviä. Olin vastuussa työntekijöiden lasten ja nuorten toiminnan järjestämisestä kokousten aikana. Vaikeaa se ei ollut, koska paikka tarjosi kajaakit ja uima-altaan: kokouspäivät sujuivat kuin itsestään ainakin meidän osalta meloessa ja biljardia pelatessa.

Ilouutisia! Kotiopettajan työni alkoi kun perhe pääsi viime viikolla tulemaan Etiopiaan. Näin se Jumala järjestelee asioita vaikka välillä tuntuu, että asiat eivät etene lainkaan. Palaan Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaan kesäkuussa, jos kaikki menee kohdilleen. Mutt nyt nukkumaan! Öitä. :)

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Taas on aika pitkäperjantain

Tänään Etiopiassa vietetään pitkäperjantaita. Matkasimme Lalibelan ortodoksikirkkoihin, joten näimme täkäläistä pitkäperjantain juhlintaa. Kirkot olivat aivan täynnä ihmisiä, joten saimme pujotella heidän ohitse. Iltapäivällä ortodoksikirkon pyhimmän paikan eli alttarin takaosan kaikki esineet oli tuotu esille kirkon lattialle. Ainoastaan tabot, eli liitonarkki oli paikallaan suuren verhon alla.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Matka Pohjois-Etiopiassa

Hei,
Olemme nyt työntekijöiden tutustumismatkalla Lalibelassa. Vietämme loppuviikon täällä tutustuen vanhoihin ortodoksikirkkoihin.

Kulunut viikko on sisältänyt tutustumista Lähetysseuran tukemaan työhön Pohjois-Etiopiassa. Dessiessä tutustuimme vammaistyöhön ja orpotyöhön, jota tein tosiaan itsekin tammikuussa volu-jaksoni alussa.

Kompolchassa ja Woldiassa tutustuimme samaan orpolapsityöhön, jota tehdään myös Dessiessä. Woldiassa tutustuimme myös naistyöhön, jonka tarkoitus on tukea naisten omatoimista työllistymistä. Naisten kokemukset olivat rohkaisevia kuulla.

Sunnuntaina palaamme Addis Ababaan.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäissunnuntai tai sitten palmusunnuntai

Hyvää pääsiäistä tai palmusunnuntaita! Tänään aamulla näimme paljon ortodokseja tulevan kirkosta ulos. Palmusunnuntain kunniaksi he olivat sitoneet "palmunlehden" päänsä ympärille pannaksi ja yhden lehden törröttämään pannasra suoraan ylöspäin. Kirkkokansa oli pukeutunut netelloihin ja perinnepukuihin.

Mekane yesus-kirkossa palmusunnuntain pukeutuminen oli vaatimattomampaa: harvalla oli perinneasu ja suurinosa oli pukeutunut tavallisiin vaatteisiin. Olimme Amistkilon Mekane Yesus kirkossa jumalanpalveluksessa. Tutustuimme myös kirkon kuurojen seurakunnan toimintaan. Kuurojen kuoro esiintyi meille. En ollut tiennyt että kuuroja kuoroja on olemassa. Kuoro viittoi yhtä aikaa hengellisiä lauluja. He korostivat rytmiä liikkumalla kappaleen tahtiin. Kuoron näkeminen oli unohtumaton kokemus.

Kävin kello 6 pääsiäisaamun jumalanpalveluksessa. Paikalla oli yli 40 seurakuntalaista. Hetki alkoi kynttilöiden sytytyksellä, jolloin hämärässä valo levisi äkkiä seurakunnan joukossa. Annoin kynttilän palaa loppuun ja siihen mennessä yön hämäryys oli vaihtunut aamuauringon nousuun.

Kaava oli perinteinen sisältäen paljon lauluja. Jumalanpalveluksen jälkeen jäimme viettämään aamiaista nyyyttäriperiaatteella. Letut ja suklaapiirakat veivät kieleni. :)

Huomenna lähdemme täältä Addis Abebasta kohti Dessietä. Lähdemme tutustumaan Itä-Afrikan lähettien kanssa Lähetysseuran työhön Etiopiassa.