Viimeinen viikkoni Addis Abebassa sujui pakaten pikku hiljaa, ja viimeisimpiä ostoksia tehdessä. Etiopia on maa, josta kannattaa ostaa nahkatuotteita niiden hyvän laadun takia. Itse en enää löytänyt sopivia nahkatuotteita: ne taisivat jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.
Etiopia vei sydämeni. Tämän viiden kuukauden matkan aikana opin valtavasti maasta, mutta näin vain pienen osan. Tutustuin todella mahtaviin ihmisiin ulkomailla oloni aikana.
Moni toivotti minulle hyvää reissua, kun lähdin Etiopiaan. Nytkin puhun näin jälkikäteen matkasta, vaikka todellisuudessa Etiopiassa ja Tansaniassa en kokenut olleeni reissussa: koin olleeni kotona. Koti on siellä, missä on rakkaita ihmisiä ja minne lasken laukkuni. Koska kotiuduin Etiopiaan, tuntui etten ollut vain läpikulkumatkalla. Addis Abebasta tuli myös minun kotini.
Tämän jakson aikana minun oli tarkoitus tutustua etiopialaiseen kulttuuriin. Sen lisäksi sain tutustua myös tansanialaiseen kulttuuriin. Näin yhden harjoittelun aikana valtavasti ja ajattelen olleeni hyvin etuoikeutettu. Omasta puolestani voi suositella volunteer-jaksoa muillekin. Viisi kuukautta oli minulle lyhyt aika, mutta uskon, että jollekin muulle 3-5 kk on juuri sopiva aika tutustua hieman lähetystyönkenttään.
Löysin itsestäni hirveästi uutta noiden kuukausien aikana. Sen kummemmin en ala tässä blogissa asioita julkisesti avaamaan. Volunteerien merkitys avautui myös: erityisesti P:n perheelle läsnäoloni mahdollisti sen, että perhe pystyi tulemaan maahan nuorten kanssa. Tutustutin nuoria kulttuuriin ja vietin heidän kanssa aikaa. En tiedä pehmensikö läsnäoloni heidän tuloa maahan: ainakin he saivat rauhassa opiskella omaan tahtiinsa ja 9-luokkalainen sai peruskouluopintonsa päätökseen.
Kun kirjoitan tätä, olen ollut Suomessa pari päivää. Reissuni jatkuu vielä hetkeksi, mutta juhannuksena rauhoitun itsekin viettämään lomaa Suomessa. Aurinkoiset kesäyöt tuntuvat nyt hyvin eksoottisilta Afrikan pimeiden öiden jälkeen. Helsingin kadut ovat autioita ja hiljaisia verrattuna siihen ihmismäärään, joka oli Addis Abebassa. Tiellä ajavat autot noudattavat liikennesääntöjä ja ihmiset kävelevät kävelyväyliä pitkin. Eläimet eivät juoksentele tiellä, eikä liikennevaloissa seiso köyhiä kerjäämässä ruokaa. Netti toimii, sähköt toimii, ja hanasta tulee puhdasta vettä.
Tiedän, että pian alan taas itsekin pitää tätä itsestään selvyytenä. Pian itsekin alan narista, jos netti toimii huonosti tai talviaamuisin kotini lattiat ovat kylmät. Totun tähän, mikä jollekin on ihan tuntematonta. Sen kenen kotona on maalattia ja ovena pelkkä pellinpala.
Eduskuntatalon pihalla oli tänään mielenosoitus. Onneksi ihmiset kertovat, jos yhteiskunnassa on jotain epäoikeudenmukaisuuksia.
Kulttuurishokki tulee varmaan jossain vaiheessa, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.
Jotenkin toivon, että voisin säilyttää sitä nöyryyttä minkä koin ulkomailla. Että raha ei takaa kaikkea ja loppujen lopuksi kaikki elämässä jää Jumalan käsiin. Toivon myös, että jatkaisin myös täällä Euroopassa sitä aktiivista rukouselämää, jonka opin etiopialaisilta.
Myöhemmin keksin varmaan lisää kiittämisen ja toiveiden aiheita. Nyt kiitän teitä blogini lukijat tästä yhteisestä matkasta.
Kiitos! Amasagenalleh!
