Hautajaiset
Eilen olimme hautajaisissa. Toimistolla, Water, Sanitation
and Health – projektissa työskentelevän Doctor M:n veli oli kuollut edellisenä
yönä. Kuulimme suru-uutisen aamulla ja kaikki kyseisen päivän suunnitelmat piti
peruuttaa. Emme menneet toimintakeskukseen vaan lähdimme hautajaisiin, jotka
pidettiin ortodoksikirkolla.
Doctor M:n veli oli ortodoksi. Perinteen mukaan ruumis
haudataan heti samana tai seuraavana päivänä. Tämä sama pätee keneen tahansa etiopialaiseen uskonnosta riippumatta. Täällä ei ole sopivia paikkoja säilyttää vainajia.
Paikalle hautajaisiin pääsevät he
ketkä ovat kaupungissa sillä hetkellä ja ehtivät saada sanan kuolemasta.
Hautajaisiin lähdetään suoriltaan – itse ehdin hakea vain huivin asunnolta,
koska se kuului kohteliaaseen pukeutumiseen. Uusinta muotia olisi ollut peittää
päänsä mustalla huivilla, mutta koska sellaista minulla ei ollut, menin
hautajaisiin tavallisissa vaatteissa ja peitin pääni oranssilla kiinalaisella
matkamuistohuivilla. Koska kutsu hautajaisiin tulee niin yllättäen, jokainen
lähti niissä vaatteissa joihin oli aamulla pukeuduttu.
Kun pääsimme kirkolle, siellä oli menossa edelliset
hautajaiset. Väkeä oli valtavasti ja P totesi, että Suomessa vastaava määrä
hautajaisporukkaa olisi vain valtiomiehen hautajaisissa. Kun saavuimme
paikalle, arkku oli ulkona ja vieraat kiersivät arkun perässä kirkkoa. Sitten
he lähtivät hautaamaan sitä, ja M:n veljen hautajaiset saattoivat alkaa.
Papisto saapui paikalle ja pitivät hautajaisten jonkin liturgisen kaavanosan arkun
äärellä. Ruumiin voitelu oli tapahtunut jo aiemmin vainajan kotona. Sitten
papisto meni sisälle kirkkoon, arkku jäi ulos, ja kaikki omaiset ja vieraat olimme arkun
kanssa ulkona. Ei tapahtunut yhtään mitään.
Kun edellinen saattoväki myöhemmin saapui takaisin kirkolle, papisto saapui ulos kirkosta ja totesi saattoväelle jotain. Sitten edellinen saattoväki lähti takaisin ilmeisesti omiin arkiaskareihin. Samanlaista muistotilaisuutta ei järjestetä, kuin Suomessa on tapana tehdä.
Sitten papisto tuli M:n veljen arkun luo, ja miehet (emme
tiedä olivatko omaisia) nostivat arkun olalle ja kuljettivat arkkua pihamaalla
saattoväen seuratessa arkkua (ensin miehet, sitten naiset). Ilmeisesti papisto
ei tiennyt missä hautapaikka oli, koska ensin he johdattivat saattoväen kirkon
portista ulos, mutta sitten he palasivat ja kulkivat toiseen suuntaan
(saattoväen seuratessa heitä). Ilmeisesti paikalla ei ollut asiantuntevia
suntioita osoittamassa hautapaikkaa 😊
Menimme hautajaisiin autolla, jonka ikkunassa annettiin muille tiellä liikkujille informaatioa.
Ortodoksikirkolla. Saattoväki oli jakautunut miesten ja naisten puolille. Vainajan läheisimmät naiset istuivat kirkon portailla. Yksi heistä lauloi itkien surien veljensä menetystä. Muut naiset olivat kaukana seuraamassa liturgista osuutta. Me toimiston naiset menimme miesten puolelle istumaan. Asia oli ilmeisesti OK, koska kukaan ei tullut ajamaan meitä pois sieltä. Ilmeisesti asialla ei ollut väliä, koska emme olleet ortodoksikristittyjä.
Papistoa
Papiston vasemmalla puolella arkku.
Vainajan läheiset naiset istuivat portailla ja miehet seisoivat
Saattoväki lähti ja me P:n kanssa tuumimme, ettemme enää
seuraisi heitä. Ilma oli kuuma ja koska olimme huomanneet matkalla
ortodoksinunnien pienen myymälän, otimme tavaramme ja kävelimme sinne. Ostin
itselleni valtavan netella-huivin, joka on perinteisesti ollut etiopialaisen
naisen juhlahuivi. Huivi oli hienosti tehty ja maksoi vain 4 euroa. P:n
apulainen lupasi päätellä netella-huivin päät, jotta se ei purkautuisi. Joskus netella myytiin päättelemättömänä, joskus pääteltynä. Maksoin hänelle työstä 100 birreä, eli 3 euroa.
Iltapäivän vietin nestehukassa, jälleen kerran. En ole vielä
tottunut Etiopian armottomaan aurinkoon ja veden juominen ei ole riittävää. Otin
tirsat ja oloni oli myöhemmin paljon parempi.