Pahoinvointi tuli ja meni: nyt taas oon hyvinvoiva ja jaksava. Viikko hurahti äkkiä opetustyötä tehdessä. Ainoastaan yksi asia vaivaa tällä hetkellä fyysistä (ja psyykkistä) hyvinvointia: nimittäin kymmenet itikan ja kirpun puremat. Jalkani on niin tyylikkäästi pureskeltu että rusketuksen sijaan ihoni on punainen. Onneksi kortisonivoide auttaa kutiaviin puremiin.
Huomenna kaupungilla on basaari, jossa myydään kaikenlaista käsityöläisten tekemiä tavaroita. Sinne lähdemme jo aikaisin aamulla. Katsotaan mitä muuta päivä tuo mukanaan. Sunnuntaiaamuna lähdemme aamusta kohti Pohjois-Etiopiaa ja Dessietä. Perheen äiti L lähtee sinne työmatkalle ja koko perhe lähtee mukaan: kuin myös minä, joka nyt kuulun tähän "laajennettuun perheeseen". Odotan innolla sitä että pääsen Dessieen, jossa olin tammikuussa pari viikkoa P:n kanssa. Paikasta tuli rakas ja siellä olevista ihmisistä myös tärkeitä.
Toivon rukouksia matkallemme. Olimme L:n kanssa alkuviikosta työkaverimme vaimon sisarenpojan hautajaisissa, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hänen ajamansa rekka oli kaatunut yhteentörmäyksessä ja mies oli kuollut. Maantiet ovat täällä hyvin huonokuntoisia ja liikenne .. suoraan sanottuna ihan kaistapäistä. Täällä ollessa on eri tavalla konkretisoitunut se, että "tien päälle" lähtiessä matkalla voi tapahtua mitä vain.
